Paljon on enemmän!

Olemme edelleen ilman ruokapöytää, sopivaa ei ole osunut kohdalle. Ei meillä ole kyllä enää ruokailuhuonettakaan, raahasin sinne sohvan. Ihan vaan koemielessä. Haaveilen rempasta, jossa ruokasali muutetaan telkkaritilaksi.

No, sohva ei tietenkään ole siinä, missä se sitten aikanaan telkkarihuoneessa, koska järjestys olisi pöljä ilman telkkaria. Tellua ei voinut siirtää, koska tilassa ei ole tv-pistoketta. Tosi pätevä kokeilu siis!?

Jotain katseltavaa huoneessa on kuitenkin kiva olla, joten sommittelin seinälle grafiikkaa ja muuta matkoilta muistoksi mukaan tarttunutta. Kellariin roudatun kirjahyllyn takaa paljastui kehnokuntoinen vanha tapetti, olin jo 13 vuodessa unohtanut seinän olevan täynnä naulanreikiä. Ehkä edellisillä asukkailla on ollut tässä myös taulukollaasi?

Isotätivainaan chippendale-vitriini oli asetelmalle hyvä kiinnekohta.

Sen ylle päätyi kolme Navitrollaa, kolme Maritta Lehtisen teosta, Paula Piiraisen työ, Hilkka Keräsen grafiikanlehti, pari Pekka Hokkasen mezzotintoa, Leena Tikkasen linopiirrospari, Tuula Lehtisen fotoetsaus/akvatintat ja Fiskarsista matkamuistoksi ostettu grafiikka "Nam!" (tietäisikö joku, kuka piiloutuu nimikirjainten EM taakse?) sekä kummipojan kämmen hiippalakkeineen.

 En ole ihan varma, onko tunnelma hillitön, vallaton vai rauhaton.

Työt ovat karttuneet vuosien varrella pikkuhiljaa "matkamuistoina". Taidelainaamoista eri puolilta armasta kotimaata ja tallinnalaisista gallerioista "vanhaan hyvään aikaan" (kun hintataso oli vielä edullinen) ja paikallisen taiteilijaseuran vuosinäyttelyistä (tosin tälle seinälle ei nyt osunut ainuttakaan täkäläistä taitajaa). Monia löytöjä olen tehnyt myös huuto.netistä, usein taiteilijan itsensä myymänä.

Monen monituista grafiikanlehteä odottaa yhä kehystystä. Kun olohuoneen remppa edelleen antaa odottaa itseään, ei töiden kehystyttäminenkään ole innostanut - ei ole paikkaa, mihin niitä ripustelisi. Ja tapettivalintakin vaikuttaa, mitä ja minne sitten aikanaan päätyykään. Lisäksi kehystys maksaa usein enemmän kuin itse taideteos, joten ihan vaan sivuvinttiin säilöttäviksi niitä ei kannata teettää.

Myös piirongilla päivystävät Itämaan tietäjät, vinttikoirapatsas ja samovaari ovat matkamuistoja - Saksasta, Aulangolta ja Venäjältä, 700 km Pietarista itään. Korurasian olen saanu Miehelta lahjaksi muinaisessa menneisyydessä - käytössä päivittäin, kun valitsen asuun sopivaa kalevalaista korua, nekin kaikki lahjoja Mieheltä vuosien varrelta. Olen joskus sanonut Kalevala-korun olevan aina varma valinta ja Mies on kuuliaisesti pitänyt linjan.

No, tänä jouluna sain lahjakortin rintaliiviliikkeeseen, kun vinkkasin rasian olevan jo liiankin täynnä...

  

PS. Tapetoijan kanssa on alustavasti sovittu, että varaa meille ensi syksyksi kalenteriaikaa olohuoneen ja ruokailuhuoneen telkkaritilan päivitykseen. Saas nährä ny.