Lukijat

tiistai 28. huhtikuuta 2020

Sydänsoosi

Nyt korona-aikaan koitan käydä mahdollisimman harvoin kaupassa. Se onnistuu varsin helposti, koska normaaalioloissakin kodin valmiusvarastot ovat aika isot. En jaksa kaupassa alkaa miettiä, mitä kaapista mahtoikaan puuttua. Kun ostaa vähän kaikkea ja vähän isompia määriä, niin sitten on aina jotain, mistä ammentaa emmettä. Sitä paitsi tykkään leikkiä Kokkisotaa. (Mahtaako kukaan enää muistaa moista tv-ohjelmaa?)

Katastrofaalista olisi ainoastaan kahvin, maidon tai hammastahnan yllättävä loppuminen. Melkein mitä tahansa muuta ilman pärjää, mutta ei näitä.
No, Mies tarvitsee toki aamupuuronsa, mutta sen puuttuminen ei olisi ihan yhtä lamaannuttavaa.

Korona-aika on hyvä aika tyhjentää myös pakastinta. Käteen osui nöttönen, päällä luki "PEURAVASAN SYDÄN 01/2019". Siitä siis sapuskaa, johan se oli ehtinyt pakastimessa levähtääkin.

Muistin, että olen joskus kirjannut tänne blogiin reseptin Miehen valmistamasta sydänpadasta, löytyy täältä. Nyt ei ollut pekonia, ei lanttua, ei portteria. Piti tehdä vähän sinnepäin, mitä kaapeista löytyi, kauppaan ei siis ollut tarkoitus edelleenkään mennä.

Sydän (paino 450 g) oli ennen pakastamista keitetty, liemessä lienee ollut sipulia, suolaa ja kokonaisia pippureita.

♡-SOOSI
vasan sydän
sipuleita
porkkanaa
herkkusieniä
hillosipuleita
olutta
tomaattimurskaa
riistafondia
3 laakerinlehteä
4 valkosipulinkynttä
6 palaa ruokokidesokeria
öljyä paistamiseen
vehnäjauhoja
vettä

Ainekset on aikalailla samanlaiset kuin Burgundinpadassa. Punaviinin korvasin keskioluella (viiniä ei ollut - brandya olisin  lorautellut, mutta ei ollut ja Miehen konjakkiin en uskaltanut kajota), naudanlihan sijaan siis sydäntä. Pekonia ei edelleenkään ollut, eikä timjamia.

Esivalmistelut.

Pata esiin, loraus öljyä, kuumennus, sipulit, herkkusienet ja porkkanat perään, paistattele. Samanaikaisesti paistinpannu tulille, loraus öljyä ja ♡-kuutiot pannulle, vehnäjauhoja ja ripaus suolaa perään, pyörittele tovi ja lisää olut, anna sakeutua.

Kaada soosi pataan kasvisten päälle, lisää hillosipulit, tomaattimurska, loraus riistafondia, laakerinlehdet, sokeri ja valkosipulinkynnet siivutettuina. Huuhtele pannu ja tomaatimurskapurkki vedellä ja lisää pataan niin että kaikki ainekset peittyvät. Kansi kiinni ja pata muutamaksi tunniksi uuniin miedolle lämmölle (150* - 175*C).

Lisukkeeksi keitetyt perunat ja puolukkahilloa.

Huomasin vasta tomaattimurskan pataan hulautettuani, että olikin chilillä maustettua. Hirvitti, että mitähän mahtaa tulla... Pupusen mielestä "onnistuin paremmin kuin koskaan" (lausuntoon voi suhtautua varauksella, Pupunen kehuu päivittäin sapuskoitani "parhaiksi ikinä" - tai sitten onnistun ylittämään itseni kerta toisensa jälkeen, mitä kyllä rohkenen epäillä...).
Kyllä Mieskin tykkäsi. Ja santsasi. Kahdesti.

8 kommenttia:

  1. Kiitos ohjeesta! Näyttää herkulliselta. Paitsi, etten ole koskaan maistanut peuravasan sydäntä. Hih; meiltä löytyisi noista öljyä, sipulia, pippuria ja olutta. Juuri nyt ei muita aineosia. Ja valkosipuliahan en käytä. ;)
    Toimeliasta tiistaita! Täällä juodaan vasta aamukahvia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hii-haa, vaikka postaukseni olikin anivarhainen, ihan niin varhain ei tätä pistelty...

      Poista
  2. Ooh... johan "sopan" keittelit... Kokkisota huippuhauska formaatti, jossa aina toivoisin olevani se kokki... Niin huono tv:n katsoja muutoin, mutta nytpä juuri Kokkisotaakin tuli katsottua takautuvastikin... neljän tähden illalliset ja muuutkin kokkailuohjelmat ihan proota... ja sitten itse soveltaen niitä lähi-ihmisten ja kotikeittiön kera. Mun kokkailussa on vaan yksi vika... en osaa tehdä mitään resptistä - tai siis sitä lukien.... mutta ruokakuvista tykkään... ne on mun reseptejä. Wappuiloa ja lempeitä tuulia koko kevääseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reseptistä valmistaminen on tylsää ja mielikuvituksetonta….. Toki hyödynnän reseptejä: ensin luen kymmenkunta reseptiä (esim. "kanakeitto") ja sitten alan säveltää satunNaisesti omasta päästä.
      Ruuanlaitto on pakkopullan sijasta oikein innostavaa ja palkitseva, kun voi kuvitella tekevänsä jotain "luovaa".
      Kokkiohjelmat on kivoja (varsinkin Australian Master Chef), myös ne leipomiskisat, vaikka en juuri mitään itse leivokaan.

      Poista
  3. Kiitos Stansta, Anne & Repolainen! :o)

    VastaaPoista
  4. No nyt tuli resepti tarpeeseen! Vanha herra toi laatikollisen (12 kiloa) sydämiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hertsileijaa, onni ja autuus!!
      Sisäelinruuat ovat maukkaita, mutta valitettavan aliarvostettuja: sydän, maksa, kieli ovat oikeaa herkkua! Munuaisia en ole koskaan valmistanut, mutta muiden tekemänä kyllä syönyt ja tykännyt.
      Kiitos kommentista Vanha rouva! :o)

      Poista

Kiitos kommentista!
Iloa päivääsi!