Hei, me muutetaan!

Tapanani on toistaa itseäni: villasukkia samalla mallilla tusinoittain, pipoja, tilkkutöitä, antiikkinalleja...

Ja ilmeisesti myös muuttoja...?

Viimeiseen vajaaseen vuoteen mahtuu VIISI muuttoa (omakotitalosta kahteen osoitteeseen + Miehen työasunnon tyhjentäminen maalis-huhtikuussa, omasta väliaikaisesta työasunnostani luovuin Pupusen rippiäisten jälkeen heinäkuussa). 

Olen viime syksystä alkaen (kun Miehelle hankittiin työasunto Helsingistä ja tehtiin se ihan ensimmäinen muutto) kantanut tavaraa kirpputorille, Miehen arvion mukaan parin pakettiautollisen verran. Tori.fi:ssä kauppaa on käyty isompikokoisista tavaroista melkein yhtä pitkään, pari pakettiatollista varmaan sitäkin. Lisäksi kassikaupalla vaatteita ja kankaita & säkeittäin tyynyjä tekstiilikierrätykseen, laatikkotolkulla kirjoja kierrätyskeskukseen, pari telkkaria SER-pisteelle. Ja talon ostanut pariskunta lunasti myös aika paljon isoja kodinkoneita ja huonekaluja kauppoja hierottaessa, mikä oli kyllä erittäin huojentavaa - varmasti myös tavaraa kantaneiden muuttomiesten mielestä. 

No, uudessa osoitteessa olemme täyttäneet jo kaksi kellarikomeroa (tosin toinen pullistelee vain tyhjistä muuttolaatikoista). Myyneet jo kerran Helsingin päähän kannettua tavaraa tori.fi:ssä ja kirpputorilla. Työpaikallani on edelleenkin varastoituna huonekaluja, (kokoamaton) nukkekoti, kankaita, posliinia... 

Täällä uudessa asunnossa muuttolaatikoita on edelleen purkamatta, yksikään taulu ei ole vielä seinällä. Kaappitilaa on liian vähän. Seinätilaa on liian vähän. Tavaraa on liikaa. Tavaraa on ihan liikaa, edelleen.

Tauluista en luovu!

Muuta tavaraa seulotaan yhä ja laitetaan kiertoon.

Keväällä, kun muuttoa alettiin suunnitella, tähtäimessäni oli muuan tietty talo tältä alueelta. Punatiilinen, rakennusvuosi 1900, paksut seinät, korkeat huoneet, leveät ikkunalaudat, osasta asunnoista merinäköala. No, eipä siinä ollut huoneistoja tyhjillään silloin kun muutto alkoi olla ajankohtainen. Ylipäätään talosta vapautuu asuntoja ani harvoin, isoja asuntoja vielä harvemmin.

Muutama viikko sitten Koiran kanssa aamukävelyllä lampsittiin ihan nurkilla. Kotiin palattua päätin tarkistaa, olisiko asuntoja nyt tarjolla. No kyllä! Sovin näytön ensimmäiseen mahdolliseen ajankohtaan huoneiston vapauduttua. Mies onneksi ehti mukaan - ja tykkäsi myös. Vuokrasopimusta ei ole vielä tehty, mutta asunto on korvamerkitty meille. 

Onneksi ihan kaikkea ei ole vielä purettu. Ja mikä on purettu, on vain summamutikassa lykitty kaappeihin, mistä vain tyhjiä kolosia on löytynyt - järjestellä ehtii sitten ajan kanssa myöhemminkin. Niin myöhä ei vielä ole ollut.

Kannan kohta tyhjät muuttolaatikot kellarikomerosta taas käyttöön...