Luusoppaa

Vein männäviikolla peuran paistit ja lavat palvaamoon, paistit kokonaisina ja lavat luistaan irroitettuna (tilauksessa siivutettua rullaa).

Viikon päästä hain valmista tavaraa, komeaa ja herkullisen tuoksuista. Paistit eivät tietty mahtuneet pakastimeen (eikä se mielestäni ole riittävä syy hankkia kammottavaa arkkupakastinta, vaikka Mies on sellaisesta haaveillut jo vuosia). Ehei, rautasaha käteen ja paistien muotoilu pakastimeenmeneviksi!

Ylijäämänilkoista valmistuu herkullinen PALVILUUSOPPA.

• Lihaisat pohkeet reiluksi tunniksi porisemaan pippureiden, laakerinlehtien ja sipulilohkojen kanssa.
• Nosta koivet liemestä ja heitä reilut porkkananpätkät tilalle.
• Irroita lihat luistaan, paloittele ja lisää pienien perunanpuolikkaiden kanssa takaisin liemeen n. 5-10 minuutiksi.
• Tarkista maku, lisää tarvittaessa nestettä (tässä vaiheessa ei enää malttaisi odotellea, vedenkeittimellä homma hoituu nopeimmin) ja/tai suolaa.
• NAUTI! Oheen vähän kuivahtanutta ruisleipää leivänpaahtimen kautta kulkeneena.

Täydellinen sunnuntailounas!
Valitettavasti tuoksua en saanut säilöttyä oheen.

Uskomaton suoritus

 Olen ihan järkyttynyt, melkein tolaltani! 

Joulukortit on askarreltu, kuorissa osoitteet ja joulumerkit. Nyt ne on levitetty pöydälle ja odottavat enää Miehen ja Pupusen allekirjoituksia. Onpa outoa, melkein pelottavaa. Taidan ehtiä viedä ne postiin jo ennen sen sulkeutumista. Hurjaa!

Normaalisti viimeisiä kortteja rustataan yön pimeinä tunteina ja kipitän punaisten koontikuorieni kanssa aamuyöstä oranssille postilaatikolle lähi-Siwan nurkalle. Hetkeäkään en epäile, etteikö postimies uskoisi niiden ilmestyneen sinne säälliseen aikaan, edullisempien joulupostimerkkien voimassaoloaikana...

No, ihan kaikki tietenkään ei voi onnistua! Kuvat ovat epätarkkoja. En kuitenkaan halua kuvata uudelleen - olen varma, että tämä taika särkyy ja myöhästyn jälleen...

Kaksiosaiset.

Rusehtavan eri sävyt, yksiosaisia.

Kirjavampi sortimentti, yksiosaisia.
.

Vielä kuva kolmesta mielestäni onnistuneimmasta kortista: 

Koska tämäkin kuva on epätarkka, voisin päätelläni kamerani pudonneen yhden kerran liikaa...

Järjestelmäkameran linssit kieltämättä voisivat ottaa itseensä, kun kamera on lukuisia kertoja pudonnut metrin korkeudesta lattialle, autonpenkiltä kadulle, remmissä heiluessaan kolahdellut seiniin, se on unohtunut matkatavaroissa alimmaiseksi hirveiden painolastien alle jne.

Toisikohan Pukki uuden vekottimen, iskunkestävän?

No, suosikeissa huomionarvoista on, että kaikissa on lahjapaketteja, 

samaisesta arkista leikeltyjä ja 3D-tarroin tehostettuja. 

Että lahjoja kai mielin, antaa ja saada?

Muutaman kortin tein vielä näiden lisäksi kuvanoton jälkeen.

Kortteja lähetän nyt vähän vähemmän kuin aiempina vuosina.

No juu. Tässä huushollissa ei ole vähään aikaan ommeltu. Asia konkretisoitui, kun hain joulukorttitarpeet levälleen ruokailuhuoneen pöydälle, ne olivat jo valmiina odottamassa ompeluhuoneen kankaanleikkauspöydällä - edellisestä joulusta jääneinä...

Pipariksi meni...

Käväisimme pitkästä aikaa teatterissa. Sisko, Pupusen kummitäti, oli lapsenvahtina. 

Sehän tarkoitti sitten piparointia!

 Isille tehtiin hirvi.

 Tietenkin kaksisilmäinen hirvi!

 Hirven lautasiin kiinnitettiin perhonen,

kun irtomakeispisteestä ei hirvikärpäsiä löytynyt.

Karhuja, kettuja, jäniksiä, oravia,siilejä,

hevosia, lampaita, kissoja ja koiria, etanoita ja perhosia,

kaikki Muumi-hahmot, nisset ja nasset...

 KIITOKSET Siskolle viikonlopun viihdykkeistä!

Kuvat otti Systeri.

 Näytelmä joka menee pieleen oli paljon traileriaan vauhdikkaampi, 

juuri sopivaa pikkujouluviihdykettä.

Nauroin niin, että tuskin muistin yskiä...

Joulukorttitalkoot

Itsenäisyyspäivän perinneohjelmisto-osuuden olennaisin osa, joulukorttitalkoot, vietettiin lähes totutuin menoin. Kortteilua on harjoitettu Veljentyttöjen lapsuudesta alkaen. Joulukuun alkupuolella Veli Vaimoineen reissaavat, ja olin vuosien ajan viikon, parin ajan "kotihengettärärenä". Aina itsenäisyyspäivänä Sisko tuli hoitelemaan korttitalkoiden tarjoilun. Myöhemmin Mummokin lyöttäytyi joukkoon innostuttuaan kortinteosta.

Niin nytkin. Veli Vaimoineen reissussa - tosin täysi-ikäistyneet neidot eivät enää kaipaa vierihoitoa ja viime vuodet kortteilukin on järjestetty tässä pirtissä. Paitsi, että tänä vuonna Systeri oli ylitöissä eikä hoitelemassa tarjoilupuolta. Mistä johtuen tarjoomukset olivatkin vähän  mitä sattuu...

Kutsussa luki: TERVETULOA korttiaskartelemaan! Tarjolla glögiä, mehua, kahvia, pipareita ja homejuustoja, pähkinöitä ja hedelmiä, illalla hirvipiirakkaa.

Juu, kaikkea sitä tuleekin luvattua! Hedelmät unohdin nostaa pöytään (muistin vasta vieraiden lähdettyä) ja hirvipiirakkaan olin unohtanut ostaa rukiisen piirakkapohjataikinan! Syötiin sitten piirakan täytteet joululimpun päällä, tosin ilman kermaviilimunasotkua...

 Veljentyttö Nuoremman luovuuden tulokset.

 Veljentyttö Vanhemman korttitaidetta.

Omia kortteja ei montaa valmistunut, korttitarpeet odottavat ruokailuhuoneen pöydän päässä äkillistä inspiraation ilmiliekkiä. Vielä on muutama ilta aikaa antaumukselliselle askarteluhuumalle. Muussa tapauksessa tulee kiire kirjakaupan korttihyllyille...

Pupunen toki talkoissa mukana, mutta jottei yllätys laimenisi, niitä ei nyt täällä esitellä.

Vihdosta viimein: Mummolle mummo

 Lopultakin!
Kolmastoista (13.) kerta toden sanoo? 

Viimein sai omakin Äiti oman muorin!!

Ensimmäinen valmistui koirien retkipeitteeksi,
   toinen tehtiin Miehen toiveesta,
      kolmas ihan itselleni kasvivärjätyistä langoista,
         neljäs Veljen perheen farkkumökille,
            viides oli röyhelöinen isoäiti omaan käyttöön,
               kuudes tehtiin mökin väreihin passaavaksi,
                  seitsemäs on Pupusen oma,
                     kahdeksas Hempukkamuori matkasi Rva Kivitikalle,
                        yhdeksäs on Grillimuori, joka viettää kesät grillikatoksessa,
                           kymmenes, Nuorimuori, matkasi Veljentyttö Vanhemman uuteen kotiin,
                              yhdestoista Enkulimuori Veljentyttö Nuoremmalle,
                                 tusina tuli täyteen Alamökin Anopin myötä.
                                    (Muorigalleria esitelty aiemmin täällä.)

Ja nyt siis 13. Äidille, Pupusen ja Veljentyttöjen Mummolle. The Real Mummo -peite.

                                             Ken on vielä ilman??


Äidin peitteen tekoa on hidastanut Äidin lempiväri, sininen. Inhokkini. Ei siis pätkän vertaa ole huvittanut ostaa sinisävyisiä lankoja. Sain kuitenkin hyvän kasan sinisiä sukantekopalkaksi. Niillä aloitin ja kohta jo hankin itsekin lisää. Halusin muoriin "perinteisen" ruutukuvion.

Itsenäisyyspäivän joulukorttitalkoissa tuli kätevästi juhlistettua samalla Äidin synttäreitäkin.
Tietty myös sopivuutta piti päästä sovittelemaan kortinteon välissä...

The Real Mummon koko 7 * 9 lappua, n. 115 * 140 cm.

Seiskaveikkaa, 1243 g.

Jämälangoista piirakat (75 g),
jos sattuisivat varpaat jäämään peitteen ulkopuolelle.

99.

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

Täällä Itsenäisyyspäivää vietetään perinteisin menoin:

joulukorttitalkoot &

Linnan yöpukujuhlat.

Ensin mainitusta raportointi tuonnempana.

 

Purkuhommia

Veljenvaimonsiskontytär kysyi, tekisinkö sukat Veljenvaimonsiskontyttärensiskolle (joka siis luonnollisestikin on toinen Veljenvaimonsiskontyttäristä, mutta kun en ole tässä asiassa suoranaisesti kontaktissa, pidetään kiinni virallisista termeistä) harmaat perussukat.

Mielelläni teen - konsanaan ilolla, kun oikein kysytään! Mutta harmaat?? Perussukat?? Ääääh, mikä mittava takaisku luovuudelle. En yksinkertaisesti VOI tehdä HARMAATA perusssukkaa ilman vakavaa näivetysriskiä!!

Aloitin Novita Sukkalehden ohjeella 13 Saimaa. Nilkkaa lähetessäni huomasin, että sukka on sopiva halkaisemattomalle koivupölllille - olin unohtanut takakavennukset. Purin tyynesti 20 cm. Kun olin jotakuinkin samoilla kohdilla uudelleen, huomasin kuvion epäsuhtaiseksi ja purin 20 cm toistamiseen.


Kai se on vaan pakko uskoa, että ei meikäläisestä ole kaikkeen! En voi neuloa sukkaa, katsella toisella silmällä telkkaria ja toisella vahtia riisipuurokattilaa kuohahtamasta yli samanaikaisesti puhelimessa puhuen ja kuunnellen sivukorvalla Miehen ja Pupusen jutustelua, kun lisäksi vielä mietin verhojen vaihtoa ja poljen kuntopyörää. Jotain siinä unohtuu väkisinkin, kavennukset ja kerrosten laskemiset...

No hyvä on, hyvä on! Liioittelin. Ei meillä ole kuntopyörää.

Päätin vaihtaa mallia, sellaiseen missä ei ohjetta tarvita. Perussukka palmikolla. Sen verran haastetta, että edes toisessa sukassa palmikko kiertyy toiseen suuntaan. Johan on. En tiedä, kelpaavatko. Seiskaveikan Eeroa, 108 g.

 Rehellisesti sanoen: harmaa perussukka on kaunein sukka! Mutta armottoman tylsä neuloa!