Joulukortit

Hertsimaleijaa,

ei ole viimehetken yömyöhä ja 

joulukortit on tehty, kirjoiteltu ja postitettu!! 

Onpa perin outo, kerrassaan kummallisen levollinen joulufiilis!!

Olenkohan tulossa vanhaksi?

Teinpä sitten valkopohjaisia...

... ja ruskeita...

... kaikenkirjavaa ja...

... sekalaista sorttia.

Kaikki kortit ovat taitettavia ja
"koristeltu" myös sisälehdeltään.

Neljä punaista koontikuorta piti hakea postista lisää,
kuoritettuina olivatkin aika paksukaisia.

Sain viikko sitten pomolta kukkapuskan. 

On niin terhakkaa tekoa, että takuulla kestää vuodenvaihteeseen asti!

Ai miksikö sain?

Tuotekehitystyön erikoisammattitutkinto valmistui

(proaktiivnen kehittäminen, palvelumuotoilu, tuotteistaminen).

Ettei aika kävisi pitkäksi, on taas jo uudet opinnot työn alla...

Levollista Joulun taikaa!

2. adventtina

Perinteisesti Itsenäisyyspäivän tienoon ohjelmaan on kuulunut Linnan juhlien lisäksi kuusenkoristelua, joulukorttien tekoa ja/tai joululeivontaa, tilanteen ja aikataulun mukaan. Aktiviteettien määrän määrittelee montako vapaapäivää Itsenäisyyspäivään on pakattuna. Pitkänä viikonloppuna ehtii hoitaa kaiken, juhlapäivä keskellä viikkoa mahdollistaa vain yhden puuhan. Noin niin kuin lähtökohtaisesti - joskushan ei viitsi vaan tehdä niin yhtään mitään...

Kuvat: JonnaM

Tänä vuonna poikkeusjärjestelyin saatiin koko setti vedettyä läpi!

Kuva: JonnaM

Ulkoistin piparoinnin!

Pupunen oli koko viikonlopun yökylässä Mummolla, missä myös Kummitäti (Systeri) visiteeraamassa.  Reissusta tuli kuvamateriaalia ja myös vähän maistiaisiakin kotiin. Herkkua!

Pupunen & Mummo

Kuva: JonnaM

Ilmeisen hauskaa oli ollut! Kotiin palattua kysyin, tulisiko Pupunen koristelemaan kanssani kuusen, olin häntä vähän odotellut avukseni... "On ollut aika puuhakas viikonloppu ja olen varsin rasittunut. Jos nyt kuitenkin vaan koristelisit sen ihan itseksesi, jos sopii..." totesi Pupunen.

No, minähän sitten koristelin.

Kuusemme näyttää vuodesta toiseen aika samanlaiselta, että sikäli perinnemuistojälkien aarreaittaan ei muodostunut varsinaista tyhjiötä. Pari hirveä talsi uutuuksina kuuseen täksi jouluksi, metsäkauriit väistyivät loikkimaan kuistin ikkunoille. 

Kuisti sentään on eri näköinen kuin aiemmin - mitäänsanomaton värittömyys syrjäytti aiempien joulujen vihreä-punaisen tilkkutyynyttelyn.

Yhden naisen joulukorttitalkoot.

Itsenäisyyspäivän illallinen (savulohta ja avokadoa, mainio yhdistelmä) nautittiin keittiönpäydän kulmalta - ruokailuhuoneeseen ei sattuneesta syystä mahtunut... Ilta kului rattoisasti Linnan juhlia seuraten ja kortteillen. Glögi ehti jäähtyä moneen kertaan, ei vaan malttanut hörppiä.

Kaksiosaisia läpysköitä väkersin rapiat 30.

Toinen iltapuhde mennee niitä kirjoitellessa.

Ihanaa Joulunaikaa!

Harry Potter -kaulahuivi

Pupusen ikätoveri, tuttu typykkä, oli kärttänyt äitiään jo kuukausitolkulla kysymään, josko Pupusen äiti voisi tehdä hänelle Harry Potter -kaulahuivin. Kun asia ohimennen sivulauseessa tuli esiin, ryhdyin oitis toimeen! Ohjeen bongasin Variksen villat -blogista, soveltaen. Seiskaveikkaa jälleen konepestävyyden vuoksi, menekki 306 g.

Pupunen sovittaa, päässään ehta puhuva Tylypahkan lajitteluhattu. Kuvaa otettaessa hattu onneksi valikoi tuvaksi Rohkelikot - muutenhan huivin väri olisi ollut väärä! Mutta ehkä värit olisi tarpeen vaatiessa voinut päivittää taikasauvan heilautuksella?

Huivi toimitettiin typykälle tälläisenaan, ohjeistuksen kera: kostuta hapsut, leikkaa sopivaan mittaan. Koululla näin, aika pitkiksi oli jätetty. Ja näytti oikein kivalta, ihan kuin Hermionella.

* * *

Sukkia vielä samaan syssyyn, Pupuselle tikutellut sen harvan kerran, kun olen tellun eteen ehtinyt istahtaa. Lähinnä Sohvaperunoille, joka tuntuu nykyisin olevan ainoa katsomisen arvoinen ohjelma. Paitsi, että senkin tuotantokausi jo loppui. Mutta onneksi on vielä Noin viikon uutiset.

Lokakuulle kirjataan 2 paria, koko 35/37, langanmenekki yht. 174 g.

Samoin marraskuulle 2 paria. Nämä ovat tosin sen verran reilua kokoa (37/39), että jäänevät hautumaan sukkalaarin pohjalle vielä vuodeksi... Langanmenekki yht. 224 g. Salama vääristää värejä, pidempivartisten pohjaväri on kirkas punainen, raidat oranssia ja metsänvihreää. Argh, haluan uuden kameran!

Joulu tulla jolkottaa, taidankin ottaa jotain vähäin enemmän teemaan sopivaa koukulle seuraavaksi...

1. adventtina

Tämän joulun adventtikynttelikkö.

Iittalan Arkipelago-kynttilänjalat hukkuvat lasipallojen joukkoon.

Pallot ovat niin isot ja painavat, 

etten ole koskaan uskaltanut roikottaa niitä missään.

Keksinpä käyttöä viimeinkin!

Muistaakseeni Tallinnasta, jo vuosia sitten hankitut.

Eikä ole ikkunalla tämä adventtikynttelikkö, ei.

Mikä on tietty harmi, mutta jos tämä olisi kyökin akkunalla

(kuten perinteisesti adventtikynttilät AINA ovat olleet)

emme mahtuisi minipöydällemme aterioimaan.

Ja ikkunalautojahan tässä huushollissa ei ole,

että pääsisi mitään muitakaan kynttelikköjä virittelemään.

Kelvoton Mies on kieltäytynyt sellaisia laittamasta

yksinomaan joulukynttelikköjen vuoksi.

Viherkasveilla olisi ihan turha perustellakaan,

Mies tietää kuivahtaneen näivettyneen peukaloni.

Tönöttää siis olohuone-ruokailuhuoneen pöydällä.

Salissa, kuten Pupunen sanoo.

Koira nauttii takkatulen lämmöstä.

Pesin eilen ikkunat, että saan tähdet ripustettua.

Samalla tuli otettua muutamat muutkin jouluiset jo esiin.

Tästä se alkaa, joulun rakentaminen...

Kuvat ovat surkeita, kamera on EDELLEEN kateissa.

Menetetty peli, en keksi enää mitään paikkaa, mihin olisin sen voinut unohtaa.

Pitää vissiin hankkia uusi, millään en vaan raaskisi.

Enkä luota Joulupukkiinkaan tässä asiassa...

Kaunista, ihanaa, rauhallista, stressitöntä,

tervettä

joulun taikaa kaikille!

.

Hello Halloween!

Halloween. 

Käytiin haudoilla.

Lyhtyjä läheisille.

 Mies ja Pupunen virittivät kausivaloja.

Hautuumaareissulle sukat,

Pupuselle,

koko 36/37.

Seiskaveikkaa 98 g.

Halloweenin kunniaksi ostin lähikaupan rumimmat ja pahimmanmakuiset karkit.

Vaihtotaloutta

Työpaikan lounaspalaveri pidettiin grillikatoksessa. Aperitiiviksi tarjottiin tämän joulukauden ekat glögit pipareiden ja homejuustojen kera. Salaatin pyöräytin, jokainen toi omat grillintäytteet - olisikin ollut aika työlästä keksiä vegaaninen-gluteeniton-laktoositon-hiilihydraatiton grilliruoka, joka olisi kelvannut kaikille...

Iltapäiväsumpit tarjosin ihan pirtin puolella. Hätäpäissäni olin luvannut tarjota kaffeen kanssa kakkua. Mitähän järkeä, kun en edes osaa leipoa, en ainakaan täytekakkuja!?

Kuva: Jenni_O

Apuun saatiin Veljenvaimonsiskontytär. Tilasin syksyisen kakun, jossa kaloreiden kanssa ei tarvitse nuukailla (laktoositon-gluteeniton).

Kuva: Jenni_O

Aika komea! Ja maukas!! Resepti oli yhdistetty kolmesta erillisestä ohjeesta, kindersuklaakakkua, granaattiomenahyytelökakkua ja kinuskia. Puolukanvarvut lähituotantoa, lasten metsästämät. Nam!

Kiitos mestarileipurille!!

Vastineeksi toivottiin villasukkia, värikkäitä. Seiskaveikan raitalankakeränloppuja oli kertynyt melkoinen määrä, niistä syntyi kohtuullisen värikkäät sukat ilman kohtuutonta määrää pääteltäviä langanpäitä.

Koko 40/41, langanmenekki 146 g. Taidanpa tehdä vielä itsellenikin...

Kamera kateissa + sukkia

Olen hukannut kamerani. Se tosin ei ole (ainoa) blogihiljaiselon syy, on ollut vähän kiireitä. Härdelliä suorastaan.

Mutta kamera on siis kateissa. Muistan kuvailleeni sillä viimeksi pihassa: komeasti kukkivaa hortensiaa, juuri istutettua alppiruusua, uutta pihavaloa, valtaisaa kriikunasatoa. Todennäköisesti kamera roikkuu jonkun pihapuun oksanhangassa. Ei kuitenkaan luumupuun eikä kirsikkapuiden, ne nimittäin katkaistiin - aika tökerösti. Mutta on siis jo roikkunut pari kuukautta, ehkä kolmattakin. Paahteessa, sateessa ja ukkosmyrskyssä. Kukat kuihtuneet, kriikunasatokin maassa. Ehkei kannata enää etsiäkään, jos tähän mennessäkään...

Sukat eivät ole kateissa, vaikka otsikosta ehkä niin voisi päätellä. Pupusen kasvaneeseen koipeen parit villarit, koko 35/36. Langanmenekki syyskuulle 163 g.

Elokuullekin saadaan vielä lukemat, kunhan muistan ottaa tekeleeni kauppareissulla mukaan ja punnita hedelmävaa'alla. Ja valokuvata, edes jonkinlaisella vempeleellä.