Ropellista ropleemi

No niin, nyt on sellainen ROPLEEMI, joka lykkää ex-kirjaston uuden elämän esittelyn hamaan tulevaisuuteen!!!

Tämä tölli on ihan ehta kivitalo: seinät, välipohjat, katto, kaikki kiveä. Kesällä, kun oli kaikkein kuumimmat kelit, alakerrassa oli ällön kuumankosteaa - talven jäljiltä kylmät kiviseinät hikoilivat helteessä. Todettiin, että ilmanvaihtoa on syytä parantaa, so. kellariin tarvitaan imuri, jolla imeskellään ilmaa ulkotiloista kellariin. (Hmmm, tekninen kuvaus ei ehkä ole ihan eksakti, mutta Mies ei ole nyt paikalla antamassa parempaa...)

Appivanhemmat kävivät kyläilemässä, anopin kanssa joristessa appiukko teki Miehen kanssa asennustöitä. Appi pyysi porakonetta ja järeintä poranterää, mitä talosta löytyy. Hetken intensiivisen päristelyn jälkeen kellarista nousi jännä haju - palaneen sähkövempaimen käry.

Reikä oli kuitenkin seinässä ja asennustyö saatiin valmiiksi - ROPELLI pyörii iloisesti. Kytevä porakone jäähdytteli muutaman päivän pihalla ennen kuin edes uskallettiin toimittaa elektroniikkaromunkeräyspisteeseen...

Mies kävi eilen työkalukaupassa, palasi manaten uusien koneiden hintoja. Sanoi, ettei aio ostaa uutta parin taulukoukun vuoksi! Pentele! Meitsin on kai pakko lähteä shoppailemaan...

No, ruokailuhuoneessa on nyt kuitenkin matot (2 kpl 140 * 200 cm), väliaikainen viritys HobbyHallin alesta, aitoa humpuukihampuusiteryleeninukkaa tai jotain sellaista, puuvillapohjalla. Mies oli ihan tiukkana: ei tekstimattoja eikä varsinkaan tekokuituisia eikä ainakaan mitään onnettoman pieniä patalappuja rinnakkain. Ehdotti, että ostetaan huutokaupasta käsinsolmittu villamatto, isojen hinnat eivät yleensä nouse kovin korkeiksi.

EI KÄY! Tai siis käy, meitsille sopii oikein mainiosti villainen huutokauppamatto, muttei siihen asti voida ilmankaan olla! Ruokapöydän tuolit ovat umpipuuta ja siis varsin raskaat (yli 10 kg) - parketti on naarmuilla alta aikayksikön ilman mattoa. Mies taipui.

Nyt sitten alkaa lähiseudun huutokauppojen kytsiminen...

Juu, verhoa en vaihda, vanha käy mainiosti. Istuintyynyt ovat hakusessa: tutkailin nettikauppojen valikoimia, mutten löytänyt mieluisia enkä oikein sopivaa kokoakaan.

Kaitaliinaksi lyhensin ammoin Sokoksen ale-korista mukaan lähteneen paneeliverhon - TYLSÄ. Kaapista silmiin osui muinoin kangaspuilla paukuteltu kaitaliina, jonka viimeinkin viimeistelin (niin-niin, reilut 20 vuotta siihen meni...) - KAPEA. Mutta yhdessä ne ovat aika kivat - ainakin minun mielestäni. Suloinen possu on hääjuhlarekvisiittaamme.

Kaitaliinan loimi rohdinpellavaa, kude kaksinkertaista valkoista rohdinta, ruudut poppanakuteesta. Jossain vaiheessa tympäännyin pesukoneessa nukkaaviin ja kestoryppyisiin pellaviin ja heivasin kaikki - tämä säästyi, kun oli keskeneräisten kätkössä. Ekan pesun jälkeen päätynee mökille tämäkin.

KOTOISAA VIIKONLOPPUA!