Lukijat

maanantai 28. lokakuuta 2013

Reissu

KristiinaS ehti jo ihmetellä, missä oikein kävimme, kun kohteet vilistävät sekasin.
Minkälainen teidän lomareissu oikein on ollut? Mallorca, Vatikaani, Rooma, Marseille . . . mitähän vielä on jemmassa.
Jaa, no juu, poikettiin myös Sisilian Palermossa ja Valenciassa, reissuun lähdettiin Savonasta. Lennot Amsterdamin kautta Milanoon.

Kulkupelinä oli Costa Serena (kuva: merchantships.info), surullisenkuuluisan Costa Concordian sisaralus. Oletan, että Giglion saari Toscanan rannikolla Italiassa ohitettiin mahdolisimman kaukaa ja mahdollisimman nopeasti, hylky oli juuri muutamaa viikoa aiemmin nostettu pystyyn, mutta odotti vielä poishinausta - ja odottaa edelleen kevääseen 2014.

Hyttimme sijaitsi aikalailla aluksen peräpäässä, missä keula-aallot eivät enää kohisseet häiritsevästi parvekkeella ollessa. Itse hytti oli pienehkö, mutta säilytystilat olivat riittävät ja pieni tila pysyi mainiosti kuosissaan hyttipalvelijan käydessä kahdesti päivässä siistimässä. Eikä hytissä kovin paljon aikaa vietettykään, päivät olimme retkeilemässä ja yhden meripäivän aurinkokansilla. (Kuva: Costa Crociere -varustamo)

Hissin ovet
Olihan tämä omanlaisensa kokemus!

Suomalaisia laivalla oli 10 (tai ainakin samalla lennolla tulleita oli 10), enin osa matkailijoista oli italialaisia, myös ranskalaisia ja saksalaisia oli huomattavan runsaasti. Lapsiperheitä oli matkassa todella paljon, joskus epäilimme että myös kokonaisia sukuhaaroja tai kyläkuntia. :o)

Englantia, espanjaa, venäjää, ruotsia, hollantia ja retoromaniaa kuuli satunnaisesti. Juuri millekään retkelle ei saatu englanninkielistä ryhmää kokoon, joten tutustuimme kohteisiin pääsääntöisesti omin päin, paitsi Vatikaaniin lähdimme saksankielisten mukana.

Sisustus oli pohjoismaiseen makuun hivenen mauton, ettenkö sanoisi antiikkihenkiseksi kitchiksi. Kuvien "patsaat" ovat pääaulasta, missä katto kurotti 11 kantta korkeammalle.

Henkilökuntaa oli paljon (miehistön vahvuus 1100 henkilöä), isoimmalta osin Filippiineiltä. Palvelu oli ylen altista ja aulista, joskin toisinaan hitaahkoa (lähinnä drinkkibaareissa, jossa keskityttiin enemmän lasien kiilloittamiseen noin puolentusinan henkilön voimin kahden henkilön tehdessä tilauksia, tiskiltä asiakkaiden sekä tarjoilijoiden pöydistä tuomia). Hitaus ei haitannut, lomalla ei ole minnekään kiire ja drinkkejäkin riitti mainiosti pari iltaa kohden.

Tehokkuuteen ja täsmällisyyteen tottuneelle italialainen organisointityyli oli raastavaa seurattavaa. Ihmettelimme, miten kukaan koskaan päätyi oikeaan bussiin retkille lähtiessä, niin sekava systeemi oli. Myös satamissa laivasta poistumiset ja laivaan paluut olivat tuskastuttavaa jonotusta, kun tuhannet matkustajat käyttivät pahimmillaan yhtä ainoaa kulkuaukkoa - ja parhaimmillaankin vain kahta. Jokainen kulki metallinpaljastimen läpi palatessa ja tavarat läpivalaistiin, joten aikaa tosiaan tuhraantui...

Sen sijaan matkatavaroiden käsittely Savonassa oli järjestetty oikein mallikkaasti, ehkä malli olikin kopioitu Karibian risteilyiltä. Matkatavarat toimitettiin bussista suoraan hytin oven taakse, samoin lähtiessä illalla oven taakse jätetyt pakaasit löytyivät terminaalista merkityiltä alueilta - myös "lopullinen" laivasta poistuminen oli organisoitu tehokkaasti.

Illalliset olivat herkullisia! Illalliselle "pukeuduttiin", pöytäseurue oli aina sama (suomalainen vanhempi pariskunta ja venäläinen nuoripari), samoin pöytätarjoilija. Lista vaihtui päivittäin, tarjolla oli tavallisesti 3 alkupalavaihtoehtoa, muutama keitto, alkuruokapastat ja -risotot (2-3 vaihtoehtoa), 3 pääruokavaihtoehtoa, muutama välisalaatti ja juustovalikoima sekä 6 jälkiruokavaihtoehtoa + viinit.

Costalla on mitä ilmeisimmin satsattu juuri näihin illallisiin, kaikki toimi kitkattomasti ja ruoka oli todella hyvää! Ihan ehdoton päivän tähtihetki - retkikohteiden lisäksi, tietty. Ja aika ihana oli jälkiruokadrinkki sulatetun suklaan kanssa Chocolateriassa, jonka löysimme noin neljäntenä iltana - ja jossa oli sen jälkeen PAKKO poiketa aina illallisen päälle...
 
Myös aamiaista ja lounasta oli mahdollista saada tarjoiltuna, oikeassa ravintolassa valkeilta pöytäliinoilta. Käytyämme kerran buffet-aamiaisella ja kerran buffet-lounaalla, päädyimme pysyvästi tähän vaihtoehtoon.

Buffet-valikoimat olivat melkoista mättöä, haaleaa ja mautonta. Tosin suurempi syy pöytätarjoiluun siirtymiseen oli italiainen jonotuskulttuuri - jota ei ruuan kyseessä ollen tunnu olevan... Italiaanot kauhoivat tarjottimelleen kukkurapäin mitä sattuivat saamaan kiilaillessaan jonossa pieneenkin tyhjään väliin.  Ja ne pöytätavat...

Ihan suotta suomalaisten käytöstapoja morkataan, eivät pitkät kulttuuriperinteet näytä takaavan sen parempia eteläisemmässä Euroopassakaan... Eikä kyynärpäätaktiikka ulottunut vain ruokailuun, samanlaista se oli muuallakin - ja ihan erityisesti hisseissä. Anteeksi ei pyydetty, vaikka toinen liki kaadettiin, juomaa läikytettiin tai jonoissa ohiteltiin...

Humalaisia koko matkan aikana ei onneksemme näkynyt ensimmäistäkään - saattoi osaltaan johtua baarihenkilökunnan hitaista liikkeistäkin.

Kyllä vaan Ruotsinlaivojen tarjonta kirkastui silmissämme!! Varsinkin buffet-tarjonta on ihan omaa luokkaansa meikäläisillä vesillä, kovasti myös kaipasin Food Garden -aamiaisia shampanjoineen... Sisustuskin on enemmän silmää miellyttävää.

Kokonaisuutena reissu oli kuitenkin ERITTÄIN onnistunut! Lepoa, lämpöä, aurinkoa, kiinnostavia kohteita, kauniita maisemia, ihania illallisia hyvässä seurassa, lisää lepoa, merituulta ja aaltojen kohinaa, etelän öitä...

15 kommenttia:

  1. Mulla on joskus aikoinaan ollut ilo päästä työskentelemään sekä Helsingin että Turun telakoilla valmistuviin Karibian risteilijöihin ( joten voin kehua maanneeni ko. laivan baaritiskillä :D ...siis siellä telakalla valitettavasti) ja ne on melkoista blingblingiä meikäläisten suht askeettiseen makuun, mutta tuo on jo kyllä melkoista kitschiä, ei voi muuta sanoa!

    Mutta reissu reissuna varmasti ollut kiva, joskus on käynyt mielessä että jonkun tuollaisen vois tehdä, mutta kun en ole mitään meri-ihmisiä, niin saattaapi olla että Välimeren toisessa päässä tehty jää ainokaiseksi. Tai mistä sitä tietää mitä meikäläinen innostuu joskus aikanaan höyrypäisenä eläkeläisenä tekemään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meri sieelä matkalla kohisee, mutta kyllä risteilyn kohokohdat ovat kohteissa ja laivalla riittää tekemistä ja toimintaa - niin että sen meren voi vaikka kokonaan unohtaa! :o)

      Poista
  2. Matkakuvia ja kertomusta nyt odotellaan !

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa hienolta reissulta ja varmasti on ollut paljon nähtävää!

    VastaaPoista
  4. No jotain tällaista ajattelin olleen tapahtunut kun jotain tuliasta oli Valenciastakin. Kyllä on ollut upea reissu! Unohdetaan laivan koristelut yms. pienet haitat. Ai ai, tuollainen risteily on kyll ihan pakko tehdä. Sais vaan jonkun kaverin mukaan, jaettu ilo on kaksinkertainen . .
    Sillo toissa talvena ku olin Espanjassa niin kovasti tutkailin risteilyesitteitä mutta silloin ei sattunut sopivaa lähtöä Valenciasta jonne olisin majapaikastani kätevästi päässyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Costalla reitit pikkuisen vaihtelevat Välimerellä eri aikoina, huomasin heidän sivujaan selatessani. Tosi kiva reissu oli, ehdottomasti suosittelen! Nyt vaan matkaseuralaista kyselemään... :o)

      Poista
  5. Kuulostaa aivan ihanalta matkalta. Merta ja aurinkoa, uusia paikkoja ja ihmisiä, ah! Puutteistaan huolimatta varmasti kannatti lähteä, tuo laivan koristelu on kyllä jotain hmmm - uskomatonta:)

    VastaaPoista
  6. Valmiiseen ruokapöytään ja siivooja siivoaa! Wau! Vielä kun maisemat ovat tuollaisia, ah ihanuutta! No sisämaisemat olivat ehkä vähän siinä ja siinä....
    Mieheni veli on muutaman kerran käynnyt tuollaisilla risteilyillä ja hän aina sanoo, että siellä on varttuneempaa väkeä (siksi -ja vain siksi-emme ole mukaan lähteneet :-)).
    Varmasti mieleenpainuva reissu ja tuosta saa virtaa tänne pimeään syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm, mielestäni väkeä oli ihan laidasta laitaan, lapsiperheitä paljon, nuoria pareja, keski-ikäisiä enin osa, vanhuksiakin jonkin verran. Meitsi laskee keski-ikäisiksi n. 40-60 haarukkaan osuvat. :o)
      Aamiaispöydässä oli aina uudet seuralaiset, mikä tukee tuota samaa tuntumaa - lapsiperheitä parina aamuna (toisella pikkulapsia, toisella teinejä), vanhuksia yhtenä, pari nuorempaa pariskuntaa, eniten n. viisikymppisiä.
      Mutta ehkä veli pitääkin juuri tuota ikäluokkaa "varttuneempana"? :o)

      Poista
  7. Varmasti ihana ja ikimuistoinen reissu! Juuri nyt, kun on pimeää, kylmää ja tuulista, istuisin mielelläni tuossa laivassa. Aika järkyttävät nuo patsaat.

    VastaaPoista
  8. voi vitsi. mie olen ehdotellu miehelle samanmoista reissua..sitten joskus hamaassa tulevaisuudessa, kun loputkin costat on meren pohjassa :D ehkä sitten meillä on varaa XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa tämä jäi paljon edullisemmaksi kuin "omatoimireissut", joissa maksamme lennot, hotellit, autovuokraukset, ruuat ja juomat erikseen - eikä tuliaisiinkaan saanut tuhlattua, kun laivalla oli vain pari pientä kauppaa ja maissaoloaikaa rajallisesti.
      Tosin en minäkään olisi raaskinut lähteä, ellei Mies olisi yllyttänyt. :o)

      Poista
  9. Sattuipa kohdalle tämä päivityksesi. Kuuntelin radio Nostalgian juttua kevään välimerenristeilystä, ja mietin, että sellainen olisi kiva kun tulee tammikuussa täydet kympit täyteen. Talvella kun ainoa kohde olisi tuo Thaimaa, mikä taas lentojen pituuden takia ei oikein innosta, niin keväinen risteily välimerellä voisi olla mukavaa. Hieno reissu sulla ollut ja varmasti avartanut maailmankuvaa - kuten matkailu aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ehdottomasti kannattaa harkita vaihtoehdoksi!
      Meitäkään eivät pitkät lennot houkuttaneet, siksi tämä tuntui mukavalta ja vähän erilaiselta reissulta (yleensä Euroopassa omatoimimatkoja) - ja takuulla on mieliinpainuva elämys, juuri synttärimatkaksi passeli!!

      Poista
  10. Kiitos Pepi, Amalia, Tilkkureppu, KristiinaS, Konnadonna, Rva Kivitikka, Mehtäemäntä ja Eliisa! :o)
    Se täytyy sanoa, että oli kovin tasaista kyytiä - merisairautta ei ainakaan tarvinnut pelätä (tosin en sellaissta koskaan ole kärsinytkään).

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!
Iloa päivääsi!