Lukijat

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Arpajaissukkia

Sukka-arvonnan satoa: Oikulle omat sukkaset lupasin, töppöset toivevärissä.

Punaista sen olla pitää, mökin sisustukseen sopivat.
Piirakat pyöräytin Seiskaveikasta, koko 36, 84 g.

Pojalle myös, sinistä tai vihreää oli toive.
Petroolista löytyvät molemmat sävyt, turkosia piristeeksi.
Seiskaveikkaa 95 g, koko 36 näissäkin.

* * *
Myös Tarja Rakel pääsi esittämään sukkatoiveensa:
"Rakastan värejä ihan kaikkia, ruskan värejä eniten."

Valitettavasti Seiskan valikoimista ovat poistuneet parhaat syysvärit:
oivallinen oranssi ja kipakka kettu
- eikä niitä omastakaan lankakorista enää löytynyt.

Kalenterini vahvistaa viime viikkojen ja tulevienkin olevan melkoista hulinaa
(siitä ehkä myöhemmin lisää).
Varmistaakseni, ettei Tarja Rakel joudu odottamaan sukkiaan loputtomiin,
päätin turvautua vanhaan varastoon, edes muutama raita syksyä.

Kokoa kasvatin 35:stä 37:ään
- riemumielin kirjasin marraskuun lankalaihikseen langanmenekkiin lisäystä 3 g!!

Kävi sitten satunNainen sattumus (lue: tyypillistä toivotonta tohelointia).

Pakkasin sukkia kierrätyksen hengessä Adlibriksen pahvikuoreen,
joka kuljetetaan kirjeenä eli sukat kannettaan kotiin asti. Kätevää!
Edellytyksenä kuitenkin, että kirjeen paksuus on max. 3 cm.
Sukat olivat sen verran pitkät ja paksut, että aloin epäillä tursuavani yli määrämittojen.
Sakset käteen ja pahvin kimppuun!
Miten sattuikin se sukkakin sitten sinne saksien väliin??

Jaaha. Se siitä sitten!

Hätäpäissäni nyin Jannea neulansilmään,
olisiko sukka pelastettavissa edes omaan käyttöön?
Läpi näytti valtavalta, mutta vain yksi lanka oli katkennut!
Sain reiän umpeen, siistin silmukoita jäljitellen.
Langanpäät pääteltyäni en enää löytänyt vikakohtaa
(paitsi nurjalta hoksasin).

Mietin hiljaa mielessäni, olisiko juuri tuo parsimus se juttu,
joka tekee sukasta juuri Tarja Rakelin sukat -
neuloessani kun en häntä vielä ajatellut,
parsiessani sitäkin enemmän...??

Päätin kokeilla onneani.
Jos ajaisin peltikolarin matkalla postiin,
sukat eivät ole Tarja Rakelille tarkoitetut,
muussa tapauksessa lykkään laatikkoon.

En ajanut!
En edes paluumatkalla!!

Tarja Rakel, teen uuden sukkaparin, jos
a) ajatus parsitusta sukasta häiritsee sinua
b) parsimus häiritsee sinua (kiristää, näkyy tms.)
c) sukissa on enemmänkin reikiä
(en ole varma, tarkistinko molemmat sukat vaiko vain toisen kahteen kertaan...)

Tohelo mikä tohelo.

* * *

Sannan rokkimimmisukat lymyävät vielä mietintämyssyssä.

13 kommenttia:

  1. Aina sattuu ja tapahtuu :) Hienoja sukkia kaikki.

    VastaaPoista
  2. Hih...leikkasit sitten sukankin...:DD Anteeksi, mutta naurattaa..:)

    VastaaPoista
  3. Tekevälle sattuu ja tapahtuu! Lopputulos kaikissa sukissa on kuitenkin kaunis!

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, että sukkiin liittyy tällainen tarina. En todellakaan päästä sukista irti. Mä en kyllä mitään parsiusta huomannut, enkä aio sen paremmin tarkastellakaan. Sukat ovat ihanat ja kivat muistot seuraa mukana. Kiitos Paula. Sä olet muuten ihan mahdottoman ahkera ja taitava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kelpaavat - tulipahan varmistettua, ettet unohda sukkien tarinaa... ;o)
      Parsimus ei onneksi lopulta ollut kovin suuri, vaikka ensin siltä vaikuttikin. Mutta tietenkään korjattu kohta ei enää jousta ihan samalla tavalla kuin sukat muuten. Onneksi näyttivät istuvan jalkoihisi mukavasti, blogistasi kävin kurkkimassa... ;o)

      Poista
  5. Tekevälle sattuu, niinhän sitä sanotaan - ja jos ei mitään satu, ei yleensä mitään teekään....?
    Arvaapa muistatko sukan joka kerta kun näet Adlibriksen lootan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilemättä jokainen Adlibris-lähetys tuo TarjaRakelin mieleeni!! :oD

      Poista
  6. Joskus sä vielä rauhoitut...
    aloin kyllä heti epäilemään. Kivat sukat.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Marjut, Irmastiina, Rva Kivitikka, TarjaRakel, Pepi, Terhi, Onnenpähkinäinen ja Tiinatei! :o)

    VastaaPoista
  8. Tekevälle sattuu: hienoja lahjoja jälleen kerran. Kyllä kelpaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!
Iloa päivääsi!