Vanha talo, vanhat ikkunat, kaksinkertaiset. Veto on väistämätöntä.
Ei niin haittaisi, mutta työpöytäni on asemoitu siten, että veto osuu hartioihin. Ja työpöydän äärellä istun viikoittain 2-3 päivää jumiutumassa, aamusta iltamyöhälle. Työpaikkakunnalla käyn nykyisin vain yhden yön yli, kaksi työpäivää kerrallaan, pitkiä nekin. Usein viikkoon mahtuu siis myös kokonainen tai ainakin puolikas liukumapäivä pitkiä työpäiviä tasaamaan.
Joskus männävuosina tein Minna Canth -huivin Seiskaveikasta. Kun Isä vietti viimeisiä vuosiaan hoivakodissa, vein huivin sinne - jättikokoinen ja painava huivi oli mukava vetää harteille ja polvien päälle pyörätuolissa ulkoilutettaessa ja monesti se oli sängynpäädyssä varpaidenlämmittimenäkin.
Terhiltä aikoinaan sain idean tähän huiviin ja koppaankin nyt hänen Tulihan tehtyä -blogistaan huivin tarinan Kaari Utrion kertomana:
MINNA-HUIVI
Minna-huivi on maailman yksinkertaisin yritys kokeneelle kutojalle.
Huivi on varsin taloudellinen tekstiili, sitä kun voitiin käyttää sekä vyötäröllä ristiselän lämmittimenä että harteilla, ja siihen voitiin kääriä paleleva pienokainen.
Huiviin oli tapana kerätä jätelangat, kuitenkin niin, että värit pyrittiin säilyttämään samassa sävyssä, esim. vihreän, sinisen tai ruskean sävyjä. Koko huivi oli vaakaraidallinen kolmion kärjestä leveään sivuun. Raita oli neljästä kuuteen kerroksen leveä, neuleessa oikea ja nurja puoli, nurja käytössä tietenkin alaspäin.Minna-huivi on iso vaate (sen tarkoitushan oli perusteellisesti suojata kantajaa, joka saattoi olla niin köyhä, ettei hänellä muuta lämmintä ollutkaan). Mitat olivat perinteisesti: kolmion leveä sivu noin kaksi metriä tai ainakin levitettyjen käsivarsien mitta, kolmion korkeus ainakin metri eli kantajan niskasta polviin. Mitat olivat tietenkin summittaiset ja riippuivat siitä, kuinka paljon lankaa oli käytettävissä. Hapsujen mitta oli keskisormen päästä ranteeseen, eli noin 25 cm.
Kiva yksinkertainen malli, johon saa hukutettua tukuittain jämälankoja. Ihan yhtä paksua en kuitenkaan nyt halunnut, joten päädyin tonkimaan Nalle-koppaani. Olen ylenpalttisen kyllästynyt pätkävärjättyihin, joten otin ne sivuun ja aloitin telluntöllötyssohvaneuleena. Lopulta vaalea Taika jäi käyttämättä ja alakulman keränloppu olikin Seiskaa ja palautettiin veljiensä seuraan. Muumista ja ruskea-valkoista Taika Kannosta jäi osa käyttämättä.
"Vanha" Canth oli todella massiivinen: pitkä sivu n. 260 cm, keskikohdan korkeus n. 130 cm, painokin 864 g. Nallesta tuli vain nallenpoikanen, 180 * 90 cm, langanmenekki 354 g. "Oikeanlaiseksi" Minna Canth -huiviksi siis auttamatta liian pieni, mutta etätyökäyttöön ihan riittävä... Ja vikaa on toki lankavalinnassakin, huivinhan pitäisi olla raidakas eikä mikään sekoväri.
Laitanpa tähän vielä OHJEenkin mukaan, senkin sain aikoinaan Terhiltä, suusanallisesti:
Luo 2 silmukkaa, neulo 1. kerroksen 2 silmukkaa oikein, käännä työ, neulo 1o ja toinen silmukka sekä etu- että takareunastaan, käännä työ, neulo 2o ja viimeinen silmukka etu- ja takareunastaan, käännä työ ja jatka niin pitkään kuin lankaa ja kärsivällisyyttä riittää... Eli jokaisella kerroksella neuleen leveys kasvaa yhden silmukan verran. Reunasta tulee ainakin Nallesta tehden ihan itsestään siisti ja nätti, ei kaipaa mitään reunakaitaletta (jollaisen tein edelliseen versioon, mistä päättelen, ettei paksummasta langasta tullut ihan niin siisti...).
Yksivärisiä Nalleja on jemmassa toooodella paljon. Ehkä vielä joskus teen sen kirkasraitaisenkin version, josta haaveilin jo edellistä tehdessäni...
PS. Uskollinen ja kellontarkka assistenttini päivystää etäpäivinä työhuoneessa. Vimmattu matonrapsutus on merkki lakisääteisestä tauosta.
Muuten oikein oivallinen assistentti, mutta vähän tungetteleva, yrittää myös omia kaiken villavan. Levittelin Minna-huivia soffannurkalle valokuvatakseni, mutta Koira oli toista mieltä, huivi on hänen! Nyt kun istun tässä koneella huivi harteillani, jököttää vierellä vikisemässä... Nälkä ei voi olla, eikä pissahätäkään, lienee siis mustasukkainen huivista...







On sulla ihana assistentti! Mulla ei tulisi työnteosta mitään, jos tuommoinen suloisuus tuijottaisi vierellä. Huivinkin antaisin ja vaikka itse palelisin. 🤭
VastaaPoistaKomeita tuotoksia kummatkin! Siis huivit.
Kiitos Satu!
PoistaTäytyy sanoa, että tuijotukseenkin tottuu - mutta aika usein saa kyllä tarjoilemaan myös ansaitsemattomia koirannamusia...
Kiva malli , joka levenee tasaisesti joka kerroksella. Ja mukava tapa hävittää lankoja varastosta marinoitumasta. Joulupäivänä miniän koira tuli kaveriksi lattialle köllöttämään ja laittoi päänsä minun käden päälle. Hellyyttävää.
VastaaPoistaKiitos Helena!
PoistaAssistentilla sama tapa, sohvalla telkkaria katsellessa laskee päänsä käsivarrelle, autossa Pupusen reidelle (jos ovat takapenkillä yhdessä). Jostain kumman syystä tällainen läheisyys alkaa usein nukuttaa, molempia osapuolia...
Kyllä Minna osasi. Tosi näppärä huivi ja takuulämmin. Assistentti tietää. Kiitos Terhille ja sinulle historiikistä ja ohjeesta.
VastaaPoistaHyvää ystävänpäivää myös. Se on tänään. Vinkkasit minulle vuosia vuosia sitten Valkeakosken opiston sukkahousunaamakurssista. Ja siitä alkoi tonttujen tekoni, mikä jatkuu ja jatkuu.
Kiitos Vekki!
PoistaJa ne tontut ovatkin aivan erityisen komeita ja ilmeikkäitä!!
Kaunis huivi ja tuo assistentti se vasta kaunis onkin.
VastaaPoistaIhanaa Ystävänpäivää Sinulle Ystäväni
Kiitos Enkuli!
PoistaAssistentti on draama queen, se osaa silmienpyörityksen salat. :)
Kaunis huivi ja mainio assistentti, ihan paras. Onneksi lankaa vielä on, sillä nyt kannattaa tehdä assistentille oma huivi, sen se on ansainnut, kun pitää huolta tauoista. Hyvää ystävänpäivää sinulle!
VastaaPoistaKiitos Purulaari!
PoistaAssistentilla on ihkaoma isoäidinneliöpeite. Se pitää joka ilta suoristaa ennen kuin suostuu asettumaan yöpuulle. :)
Yksinkertainen ohje ja toimiva. Näin jo silmissäni, miten esiäidit ovat käyttäneet isoja huiveja lämmittiminään. Jäin miettimään, oliko niitä lankoja aina tarpeeksi huiveihin ja muihin lämmittäviin neuloksiin.
VastaaPoistaHuivia tulee harvoin käytettyä, vaikka se on oiva keino pitää hartiat lämpiminä.
Meillä Merrillä on kellontarkka sisäinen ajastin ruoka-aikoihin 😹
Kiitos Sartsa!
PoistaMinä en miettinyt lankojen saatavuutta (laskin sen varaan, että lampaita kyllä piisaa), mutta pohdin, millä esiäidit ovat lankoja värjänneet saadakseen sinisen sävyjä, indigoa kun ei varmaan ihan joka torpassa ollut saatavilla. Ehkä marjoilla?
Itse asiassa sen ajatuksen myötä mieleeni muistui, että minulla on iso laatikollinen kasvivärjättyjä lankoja, ne pitäisi jossain vaiheessa neuloa pois - ei kuitenkaan ehkä huiviksi...
Assistentti ymmärtää lämpimän huivin käytännöllisyyden ja lämmön. Ihmiset luulevat, että sitä pidetään hartioiden tai polvien päällä. Ei, se kuuluu pitää alla ja pötköttää sen päällä.
VastaaPoistaKiitos Puikkonen!
PoistaParhaina päivinä assistentilla on villaa yllä ja alla - se nimittäin osaa kaivautua isoäidinneliöhuopien sisään. :)
Kiitos ohjeesta ja tarinasta! Nyt onkin just menossa lankavarastojen inventointi, omien ja perittyjen. Hyvät käyttöideat huomioidaan. Assistenttisi on mainio suosittelija.
VastaaPoistaKiitos Kati!
PoistaMinusta on mielenkiintoista eri asusteiden ja tekniikoiden syntyhistoriasta, tässä on kovin maanläheinen ja samaistuttava tarina - kuulen ihan Kaari Utrion äänen siitä lukiessani. :)
Tulipa uudesta huivista kivan pirteä. Se on tätä aikaa, kun pätkärääkätyt kirjoitetaan historiaan ja vuosikymmenten jälkeen ihastellaan edelleen lämmintä ja käytännöllistä huivia.
VastaaPoistaRapsutuksia assistentille ja hyvää laskiaista ystäväni.
Kiitos Terhi!
PoistaPätkävärjätyt ovat pitäneet pintansa pitkään! Mutta nyt houkuttaa yksivärinen enemmän - huivissa kyllä saa olla väriä, sitä paitsi sopii työhuoneen sävyihin. :)
Veto on todella ikävää! Meile vaihdettiin muutama vuosi sitten uudet ikkunat ja parvekkeen ovet ja veto hävisi sen myötä. Vanhat talot ovat ihania vedosta huolimatta. Minusta tuo sinun Minna huivisi on oikein ihana sekavuudessaan! Itselläni on hyvin sekava villatakki kotikäyttöön kaikenmaailman langanlopuista. Assari näyttää varsin pätevälle tyypille. Kyllä hänkin jotain lämmikettä tarvitsee!
VastaaPoistaKiitos Marle!
PoistaMeilläkin menivät siinä aiemmin asutussa talossa ovet ja ikkunat heti ensimmäiseksi vaihtoon. Täällä kestän vedon ihan ilomielin, koska asunto on muuten niin yli-ihana!
Nallesta minäkin usein kudon mutta tämä taitaa olla liian työläs.
VastaaPoistaKoiruliini on ihana 😃
Kiitos Nila!
PoistaEi ole työläs, päinvastoin - toki sitten isokokoisena vähän raskaampi käännellessä. Mutta kauhean trendikäs tämä ei kylläkään ole...
It sounds like you’ve found a good way to balance those long desk days with some recovery time. 💺✨ Even if your desk setup isn’t perfect, having a whole or half day off each week gives your shoulders and mind a much-needed break. That balance really makes a difference!
VastaaPoistaThank you, AI commenter.
PoistaOh wow, that sounds intense. Sitting that long with the pull hitting your shoulders can’t be comfortable at all. No wonder you feel stuck some days.
VastaaPoistaThose long work stretches must be exhausting, but it’s actually great that you’ve managed to build in whole or half days off to balance them out. That kind of rhythm takes awareness. Still, your shoulders definitely deserve a better setup — you’re putting in serious hours there!
Thank you, AI commenter.
PoistaVedossa on ikävää työskennellä. Hartioille on saatava lämmitystä.
VastaaPoistaKiitos tarinasta ja kauniiden huivien ohjeista. Minusta on aivan ymmärrettävää, että assistenttisi on mustasukkainen huivista.
Kiitos Aimarii!
VastaaPoistaHartiat eivät tosiaankaan jumita enää huivin käyttöönoton jälkeen. Nyt juimii lonkaa, ehkä seuraavaksi teen villahousut...
Lovely work. Your dog 🐕 is a beautiful assistant. Warm greetings from Montreal, Canada ❤️ 😊 🇨🇦
VastaaPoistaThanks Linda!
Poista