Joulueksynyt

Herttileijaa, oliko eilen jo kolmas adventti (väitettiin eilisissä kommenteissa)? Minne yksi viikko joulunalusaikaa oikein on kadonnut?? Hävinnyt, haihtunut, hortoillut???

Sen siitä saa, kun ei hanki joulukalenteria! Eikä laittanut jouluvaloja (yhtä ikkunatähteä lukuunottamatta)! Ei ole levitellyt joulkrääsää ympäri taloa! Ei myöskään koristellut joulukuusta itsenäisyyspäivänä, kuten tapana on! Tai edes suunnitellut joulumenua! Saati tehnyt perinteisiä englantilaisia hedelmäkakkuja konjakilla marinoitaviksi! Ja ne joululehdetkin, joita on tullut hankituksi, ovat edelleen lukematta... Että ei kai se sitten ihme ole??

Kuva: Tampereen Teatteri

Minäkö muka jouluihminen!? Hah, harhaa! Tai HUMPUUKIA, kuten viikonlopun Saiturin Joulussa saituri Ebenezer Scrooge sanoi. Se taitaakin olla ainoa tämänjouluinen oikeasti jouluinen teko, pikkujouluteatteriretki. Glögin, pipareiden ja homejuuston lisäksi, tietenkin.

Alkuvuoden tapahtumat ja niihin valmistautuminen ovat vieneet kaiken huomion. Joulusta viis - yhden vuoden kai pärjää hössöttämättäkin? Voi kyllä tulla joulunpyhinä lanttulaatikon puutteesta jouluttomuuskrapula, mutta se on sitten vaan kestettävä...

Jotain on kuitenkin tehtykin, autoreissuilla. Samaisella sovelletulla Dropsin ohjeella, jolla jo muutamat muutkin pitsisukat väännetty. Tällä kertaa omaan jalkaa, Nostalgiaa ja reunapitsissä perinteistä Seiskaveikkaa, 104 g. Näillä se joulu tössötellään, suklaata syöden.

Onneksi sentään melkein kaikki lahjat on hankittu jo vuoden mittaan, vain muutama uupuu. Ehkä ne ehdin, vaikka jouluvalmisteluissani olen pahasti eksynyt, ajantajuni kadottanut.

Tuoksu

Toisen adventin tuoksu,

Veljentyttö Nuoremman pyörittelemät mehiläisvahakynttilät.

Ja tilkkanen höyryävää glogiä.

9 yötä jouluun.

Inspiraationantaja

Terhi poikkesi kyläilemässä - kiakkoreissulla Miähen ja Kiakkoilijan kanssa, nääs. Juttua riitti ja olisi piisannut pidempäänkin, mutta jäähalli kutsui.

Terhi toi tuliaisiksi inspiraatiota nostattamaan minulle aivan uuden lehtituttavuuden. Ensiselailun perusteella varsin mielenkiintoinen, illan hämärinä hetkinä tutustun vielä tarkemmin.

Kaunis kiitos visiitistä ja tuliaisista!!

Hallille lähtiessään Terhi kiskaisi harteilleen Minna Canth -huivin. Olin ihan myytyä naista! Niin yksinkertainen, niin kaunis, niin perinteinen, niin sointuva.

Se se vasta todellinen inspiraation nostattaja oli! Parina iltana olen jo kauhonut Seiskaveikkakoppani pohjilta harmaan, ruskean ja vihreän sävyjä. Työ eteneen joutuisasti, mutta täytyy myöntää, että kerrosten pidetessä ja jämäkerien vähetessä voi keskittyä entistä enemmän tellun tarjontaan.

Huivi vielä puolessakaan, mutta uutta jo suunnittelen, värikkäämpää. Valitettavasti Seiskan tämän talven värit ovat vaan aika sameita, ehkä sen kanssa pitää odotella kesän heleämpiä sävyjä...

Varvaskurkku

Poikkesin IKEAssa. Ihan jotain muuta hain, mutta maton kanssa kotiuduin.

TÅSTRUP (Kuva: IKEA)

 KUKA voisikaan vastustaa näin ihanaa NAPPIMATTOA??

Vaikka en ymmärräkään Ikean nimityspolitiikkaa, mikä ihmeen VARVASKURKKU???

(tå = varvas, strup = kurkku)

Ihan on ehtaa polypropeenia ja pohja synteettista lateksia.

Mutta NIIIIIIIN pehmeä ja NIIIIIIIN iloinen!!!
Kokokin reilu, 133 * 195 cm.
.

Tulinpas NIIIIIIIN hyvälle tuulelle!!
Myös hinnasta (39,95 eur).

Polkkaa ja Raitaa

Taosteleva Tao ("elämää ja puuhastelua Taon tapaan, taostelua" - mainio johdannainen!) huomioi ihastuttavalla unikko-tunnustuksella saatesanoin "SatunNainen - Blogi jota olen seurannut jo paljon ennen oman bloggailun aloittamista ".

KAUNIS KIITOS TAO!!

On tosi kivaa löytää uusia blogeja - vallankin jos harrastukset, ajatukset ja tyyli ovat samanhenkisiä - ja nehän ovat! :o)

Jatketaan vielä lisää keveillä, kauniilla, lämpöisillä väreillä!

Jokunen aika sitten tein Nallesta mukaelmat Dropsin palmikkosukista. Nyt sovelsin samaa ohjetta vähän paksummalle langalle, hyvin onnistuivat Seiskaveikastakin! Tällä kertaa tein reunapitsin ihan ohjeen mukaan, seiskasta olisi tullut liian vahva perinteisenä nirkkoreunana.

Joulupakettiin päätyvät, tosin ei omaani! ;o)

Vaaleanpunaiset kokoa 38, 117 g ja oranssinkirjavat pykälää isommat, 124 g.

Suomen kaunein koti, osa 7

Seitsemännessä jaksossa oli tarjolla vähän erikoisempia ratkaisuja, voisiko teemaksi sanoa entiset melkein julkiset rakennukset?

Tuttuun tyyliin kotikatsomon arviointeja...

Kuva: taloforum.fi

Uusikaupunki, rv. 1934, 250 m2

Alkujaan rakennettu kellosepän asuin- ja liiketilaksi.

Toiminut myöhemmin sähkölaitoksen virastona ja kaupungin taidetalona. 

 Blogi: Form follows function 

Valitettavasti MTV:n sivuilla kuvat eivät latautuneet, virheilmoa huutelee. Toiset kuvat olisin tähän valinnut, mutta nyt on näihin tyytyminen.

Mies: "Tällaisessa kohteessa noudattaisin orjallisemmin talon tyyliä - ladonovelta näyttävä ruokapöytä ei kuulu tänne. Funkkistalo pitää sisustaa Aalto-hengessä - jos ei tykkää Alvarin kalusteista, ei kannata hankkia funkkkistaloa."

Plussat:

+ Upea funkkistalo! (Tunnen suurta viehtymystä KAIKKIIN funkkistaloihin!)
+ Inhoan musta-valkoista -väriparia, mutta tähän taloon se sopii.
+ Inhoan myös kiilteleviä valkeita keittiöitä, mutta sekin sopii tähän taloon (itse tosin olisin tehnyt toisenmoisen).
+ Ihan mielettömän hienot kaarevat seinät spa-osastolla.
+ Kaikki muukin kaarevuus viehättävää (esim. aamiaishuone keittiön yhteydessä, vaikka kalustus olikin aika tylsä) - olen pyöreiden pintojen pauloissa!
+ Paljon taidetta seinillä.

Miinukset:

- Sokkeloinen.
- Kalustus ei tehnyt isompaa vaikutusta, ei jäänyt edes oikein mieleen. Tai sitten vaan vaikutuin itse talosta niin paljon, että muu unohtui...?

Nilsiä, rv. 1967 - asunnoksi 1994, 300 m2

Käytöstä poistettu vesitorni.

Mies: "Muistuttaa matkamuistomyymälää! Ei vesitornista saa toimivaa asuintilaa, mutta löylyhuone on hieno!"

Plussat:

+ Upeat maisemat!
+ Pihassa mielenkiintoinen aita.
+ Mahtava yhtenäinen tila huipulla! Sisustaisin sen kuitenkin toisin.

Miinukset:

- Missä hissi??? Olen ollut ammoisina aikoina kesätöissä vesitornissa, siivosin kahvion iltaisin. Ei olisi tullut kyllä mieleenikään lähteä edes nuorena ja notkeana kiipeämään rappusia, ei edes alaspäin! Ei ole mikään eläkepäivien asunto tämä!
- Katon ja seinien tummat listoitukset näyttävät omituisilta ja hyvin vanhanaikaisilta. Onko tarkoitus korostaa tilan muotoa? Jos on, niin ei onnistunut ratkaisu, tekee sekavan ja rikkonaisen vaikutelman.
- Ranskassa olen yöpynyt parissakin hotellissa, jossa suihku ja wc suoraan huoneessa - ei TODELLAKAAN mikään miellyttävä ratkaisu.
- Tornissa on asuttu jo pitkään, osin aika ajanut jo ratkaisujen ohi. Esim. saunaosaston laatoitukset 80-luvun kylpylähenkeä (juu, ei laatoituksia kauhean usein uusita, joten ei siitä isosti miinusteta - suosisin kuitenkin klassisempia ratkaisuja).
- Vesitornista ei saa kaunista rakennusta vaikka päällään seisoisi.

 

Pernaja, rv. 1935, asuinkäyttöön 1980-luvulla, 350-400 m2

Entinen pappilan tilanavetta.

Mies: "No jumankauta! Kiva, selkeä, rauhallinen. En itselleni tekisi enkä asuisi, mutta tyylikäs, hyvällä maulla tehty - maalaishenkinen, maalla kun ollaan. "

Plussat:

+ Miellyttävä ulkoasu - toi mieleeni nauvolaisen B&B-navetan, jossa vietetty monia mukavia hetkiä.
+ Ihan parasta oli kuistin upea liuskekivilattia.
+ Ihanat englantilaistyyliset ikkunasyvennykset keittiössä.
+ Pariovet parvekkeelle makuuhuoneessa.
+ Paljon kauniita kalusteita.
+ Harmoninen värimaailma.
+ Hieno kasvihuone.
+ Tunnelmallinen vierasaitta.

Miinukset:

- Sekava ja sokkeloinen.
- En oikein innostunut niistä katonharjan turhista tiloista.

* * *

Mikä oli kotikatsomon tämän jakson voittajakoti, Suomen kaunein??

Mies: "Paras on viihtyisä navetta. Funkistalo ja sijainti sinällään kauniit, mutta sisustus ei."
Minä: Funkkistalo - koska se on funkkistalo! Ei kai sitä sen enempää tarvitse perustella??

TOP5 listallani ovat nyt Siuntio, Rauma, Kaarina, Riihimäki ja Uusikaupunki!

Kaikki kuvat ensimmäistä lukuunottamatta: MTV.fi

Joulukortittaa

Joku jo ihmetteli, kun en omia tekeleitäni vilauttanut lainkaan... Ei ollut tarkoitus pantata, mutta ajattelin, josko vielä väkästäisin muutaman kortin lisää. No, en ole ehtinyt. Vielä.

Viimeiset 15 vuotta olen lähettänyt jouluisin hyväntekeväisyyskortteja. Unicefista se aikoinaan alkoi, sen jälkeen yks jos toinenkin on saanut osansa: WWF, SPR, Sylva, Sydänliitto, MS-liitto, Syöpäsäätiö, Pelastakaa Lapset, Lastenklinikan Kummit - osa muutamaankin kertaan. Omat tekeleeni olen aina aiemmin antanut Äidille.

Äiti lähettää n. 60 joulukorttia joka joulu, me vain 35-40. Nyt kun joulukorttiaskartelin kolmesti, sain kokoon jo 34 korttia. Niinpä sitten päätinkin tänä jouluna lähettää VAIN omatekoisia, muutama vielä tarvitaan lisää - tai sitten lähetyslistaa karsitaan kevyesti...

Minusta ei ole tekemään määrätietoisesti ja suunnitelmallisesti hirveää määrää samanlaisia kortteja. Enempi olen sellainen satunNainen sommittelija: vähän sitä sun tätä, ripaus ja roiskaisu tuota, hutaisu ja huiskaus jotain muuta.

Äiti on aina saanut satsin piparikortteja.

Eipä saa enää, enkä minäkään enempää - Tildan pipariarkit on nyt kaikki käytetty.

Pikkuisen satuaiheita...

... ja perinteisempää lapsekasta (3D)...

... sekä pieni annos nostalgiaa.

Sydänteema toimii aina...

 

... mutta enemmän tuppaa tulemaan sekalaista seurakuntaa!

Karsastan sinistä, mutta yllätyksekseni sinisävyisiä kortteja valmistuikin eniten!

 

Myös toinen epäväri, harmaa, sai jalansijaa - ja harmittelin ettei harmaita aiheita ollut tarvikkeissani enempää. Outoa, mikähän on syynä tähän intoon??

Vihreä kun on enemmän omaa tyyliäni...

... ja oranssikin on oikein oiva jouluväri!

Omat suosikkikorttini, sijat 2 ja 3.

Eniten kuitenkin tykkään tästä,

lähtee Kummipojan 3-kieliselle perheelle.

Korteissa käytin: 1-puolisia korttipohjia, skräppäyspapereita, askarteluaaltopahvia, ääriviivatarroja, tavallisia tarroja, 3D-kuvia, kangasnauhoja, pitsiä, nappeja, pieniä rusetteja, huopakuvioita, puukuvioita, joulukuusennauhaa, tarratimantteja, 2-puoleista askarteluteippiä ja teippityynyjä.

Tärkeimmät (ja rakkaimmat) arkartelutarvikkeeni ovat Fiskarsin kuviosakset (ne jotka tekevät vanhanaikaista valokuvan röpelöreunaa) ja ikivanha valokuvaliikkeestä ostettu leikkuri - en voisi elää (tai ainakaan askarrella) ilman niitä!!

Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, korttien kirjoittelu taitaa jäädä taas viimeiseen mahdolliseen iltaan...