Lukijat

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Laihanlainen lokakuu

Laihanlainen lokakuu neuleilla mitaten.
Tässä kaikki mitä sain koko kuukauden aikana valmiiksi:
 .
 Innoituksen (ja ohjeen) sain kirjasta
Sydämellisiä LAHJOJA neuloen.
.
Kirja taisi tulla jostain lehtitilauksesta kytkykauppana.
Viime jouluksi ajattelin jo tehdä sen ohjeella sydänrimpsuja, mutta niin vaan jäi tekemättä.
Saattaapi jäädä tänäkin jouluna...

Tämä sydän tekeytyi Seiskaveikasta,
nätimpiä tulisi ohuemmasta langasta.

Lokakuun langanmenekki 15 g.
Kyllä, koko kuukauden kässysaldo.

torstai 3. marraskuuta 2016

Koiraton talo

 Ikäneito lähti eilen viimeiselle matkalleen.

Ikäneito
12.9.2004 - 2.11.2016

12 vuotta 1 kuukausi ja 21 päivää
hulvatonta hännänheilutusta.

Toissailtana neito vielä jyrsi hyvällä halulla lihaisaa hirvenluuta. Yön oli rauhaton, aamulla alkoi oksennella. Onni onnettomuudessa: keuhkoputkentulehduksen vuoksi olin kotona ja älysin soittaa eläinsairaalaan heti oksennuksen vaihtuessa pelkäksi sitkeäksi limaksi ja sappinesteeksi. Sain ajan Miehen lounastauon aikaan, joten hän lähti mukaan hospitaaliin.

Röntgenissä paljastui suolitukos, ohutsuolen alkupäässä, ja kaasuista pinkeä vatsalaukku. Paljastui myös suolen paksuuntumista, mahdollisesti kasvaimia. Ikäneito kävi tasan kuukausi aiemmin hammaskivenpoistossa ja silloin eläinlääkärin vaaka näytti puolitoista kiloa enemmän. Löytyi siis myös syy laihtumiseen ja jo useamman kuukauden jatkuneisiin ripulointeihin.

Leikkaus vai ikiuni? Onneksi Mies oli mukana päätöstä tekemässä. Leikkaukseen sisältyisi paljon riskejä, toipumisaika olisi pitkä ja komplikaatioiden riski (mm. vatsakalvontulehdus) huomattavan suuri. Eikä mitään takeita, etteivätkö kasvaimet kasvaisi edelleen. Kaikki vaihtoehdot punnittuamme piikki tuntui armolliselta vaihtoehdolta.

 Kiitos Kirppu!
Kulmikas karaktäärisi ei unohdu milloinkaan.


Puolen vuoden aikana olemme menettäneet molemmat koirat,
Koirarouvan lähdöstä tuli tänään kuluneeksi tasan 6 kk.

Siellä ne nyt köllivät samalla pilvenreunalla, 
kulmiaan kohautellen, korviaan nostellen, häntiään heilutellen.
Uskon niin.

 Uutta koiraa ei tähän taloon tule, ei vielä.
Meillä on suruaika.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Syyskuun sukat

Hiljaiseloa täällä blogissa - omassa elämässä kyllä tapahtuu. Monta kivaa ja kummallista asiaa on taas jäänyt kirjaamatta - liekö sitten lukijoiden vai omaksi onnekseni...? :o)

Syyskuun sukkaset sentään merkkaan, edes itselleni muistiin. Varasin taas kirpparipöydän (teen tilaa Pupusen talviromppeille), ja ajattelin jälleen kierrätää sukat sen kautta Pelastusarmeijan joulupataan.

Nyt on alkanut taas kutkutella jonkin vähän vaativamman iltakässyn aloittelu: liivi, viitta, poncho, jotain...

Kirpparipöytätavaraa kokoon kerätessäni huomasin, että käsityömessuilta tilaamani Suuri Käsityö -lehden kaikki 2 vuoden aikana tulleet lehdet on siirretty lukemattomina hyllyyn. Olisikohan aika etsiä vaikka niistä jotain kivaa mallia...?

 Koot 25-28 ja 29-32, langanmenekki 444 g.

Koot 20-24, 25-28, langanmenekki 277 g.

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Toistoa, toistoa, toistoa...

 Hii-haa, loma oli ja meni. Ja aika monta työviikkoakin jo siihen perään.

Virallisena neljäntenä (viimeisenä) lomapäivänä lähdettiin pienelle pikaiselle lomareissulle - etelään oli päästävä!! Tämän mahdollisti pidennetty viikonloppu - muutama liukumapäivä samaan syssyyn. Suunta siis Tallinnaan ystäväperheen miesväen kanssa ja sieltä vielä privaatisti Saarenmaan Kuressaareen. :o)

Loman vähyyttä kompensoitiin hellittelyhoidoilla. Meikäläiselle aromaterapeuttisia kylpyjä, hierontaa, parafiinihoito, manikyyri, pedikyyri, kasvohoito, suolahuone, lisää hierontaa ja vielä vähän lisää hierontaa; klassista, rentouttavaa ja aktivoivaa. Kai ihmistä voi hieroa varastoon, ennaltaehkäisevästi? Mies ja Pupunen riekkuivat enimmän ajan spassa, joskin muutama hoito oli heillekin varattuna (molemmille hierontaa ja jalkahoito).

Viiden päivän reissu oli kuitenkin armotta aivan liian lyhyt!! Olen jo uuden loman tarpeessa - eikä edes syys- tai talvilomaa ole tiedossa, liukumatkin miinussaldolla. Oih ei, hierontahoitojen ennaltaehkäisevä vaikutus alkaa ehtyä...

Uusi työni on kivaa ja palkitsevaa, joskin aika vaativaa ja uuvuttavaakin. Siksipä aivotoiminta on iltaisin lamaantunut ja kykenen vain hyvin yksinkertaisiin ja rutiininomaisiin tehtäviin. Esimerkistä käyköön heinäkuun käsityöt (yht 566 g):


sekä elokuun käsityöt (yht. 562 g): 
 
Kolmas kuukausi saman sukan vääntöä tuntui (omastakin mielestäni) tarpeettoman taannultavalta, tainnuttavalta toistolta.

 
Lomareissulla käväisin ihan vasiten hakemassa Karnaluksista syto-myssylankoja sillä aikaa kun miesväki (2 aikuista + 3 lasta) suuntasi Tallinnan Zoohon.

No, ei näissäkään isommin aivotoimintaa tarvittu, sama malli kaikissa suoraan kerältä (ylärivi). Aika 70-lukuinen raitakuosi, traumaattisia koulumuistoja karmeista villapaidoista, omista ja muiden. Alarivillä loppulangoista sekoitellen sai nätimpiä myssyjä, edelleen samalla mallilla....

Lankana turkkilainen Alize extra (folklorik batik), 100% akryyli. Pehmeää, eikä takuulla kutita. Kaikki 500 g meni, vaa'an mukaan 494 g.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

LOMA


Ah, vihdoinkin se koitti, LOMA!
Ruhtinaalliset 4 päivää vuosilomaa.

  • Ekan päivän pesin mattoja (kiitokset Veljentyttö Vanhemmalle, joka otti Pupusen hoitoon mattolaiturilta kanavaan putoilemasta!)
  • Toisen päivän keräsin herukoita ja keittelin mehuksi.
  • Tämän kolmannen päivän olen siivonnut kuin heikkopäinen.
  • (kaikkina kolmena päivänä kuljetellut mattoja sisälle ja ulos sadekuurojen rytmittämänä)

Jokohan neljännen päivän malttaisi lomailla...?

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Pionit pitkin pientareita, tainnoksissa tantereilla

Alkukesän jännittävimpiä hetkiä eletään juhannuksen molemmin puolin. Niinkään ei kiinnosta juhannuksen sää tai kesäloman ajankohta, ei myöskään kesän hääkutsujen ja muiden kemujen määrä.


Ei, kiinnostavuudessaan ylittämätön on suloisen Shirleyn kukkaan puhkeaminen!!
.
Kautta blogihistoriani olen seurannut  tätä merkkihetkeä:
19.6.2010
17.6.2011
30.6.2012
17.6.2013 
30.6.2014
5.7.2015
Tänä suvena aiemmin kuin koskaan:
14.6.2016

Ilokin oli lyhytkestoisempi kuin koskaan! 

Viime kesän viileydessä Shirley Temple kukki viikkotolkulla, läpi heinäkuun aukesi sadoittain uusia uhkeita kukintoja. Riemuni oli rajaton, loiste loputon.

Toisin oli tänä suvena. Shirley on ollut tanakkaa tekoa, mutta nyt nopea kasvu sai vissiin varret vempuloiksi. Kukat aukesivat hellekelissä lähes samanaikaisesti, helteen jälkeinen sade löi kukat lakoon, josta eivät enää tointuneet. Nyt on enää rumat rääppeet jäljellä. Surku ja synkeus, manaus ja murhemieli!

Primevere kukki runsaammin kuin koskaan, mutta maata matavat kukinnot eivät olleet edukseen. Upeat keltaiset heteet haaltuivat olemattomiin, kuin sateen liottamina.

Louis Barthelot teki kolmantena kesänään ensimmäisen nuppunsa. Seurasin sen paisumista innosta punoittaen kuin postilaatikko peltoaukealla. Kunnes sitten eräänä päivänä totesin täyttymyksen koittaneen! Kukintoa litimärältä nurmelta nostaessani terälehdet varisivat maahan ennen kuin ehdin silmääni väräyttää. Byääääääähh! Olisin voinut parkua pettymyksestä.

Nyt pihassa kukkii vuohenputki, seuraavaksi odotan elämänlangan "hehkua"...

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Miehisiä kirpputorisukkia

Alan olla todella tuskastunut nurkissa tursuavaan roinan määrään! Mitä ihmettä me tällä kaikella tavarapaljoudella tehdään?? (Kriittinen kulutuskäyttäytyminen alkoi jo keväällä 2014, mutta ähkyn yltymisellä on selkeä yhteys vähentyneeseen vapaa-aikaan, jatkuvasti kateissa oleviin tarvekaluihin, loppumattomaan siivouksen tarpeeseen ja villinä rehottavaan pihapiiriin.)

ENNEN:

NYT:
Ensin sai lähtöpassit makuuhuoneen sohva. Miksi kummassa yksi koira tarvitsisi yöpymispaikakseen liki kolmemetrisen sohvan?? Tilanne oli toki toinen, kun sohvalla kölli kolme luukasaa, mutta sellaista laumaa meille ei enää pesiydy. Ei koskaan. Ei edes kahta. Ikinä.

Veivasin makkarin kalustuksen uuteen järjestykseen, siinä hötäkässä lähtivät myös yöpöydät. Raivausinnossani unohdin vaan järjestää Ikäneidolle uuden pedin... Nyt se märisee yöt lattialla lampaantaljalla, selkeästi tyytymättömänä vuoteensa vaatimattomuuteen.

Kun vauhtiin pääsin, kävin varaamassa kirpputoripöydän. Neljässä viikossa sain rahdattua aika kasan täysin tarpeetonta tavaraa tyrkylle - ja tehdä vähän lisääkin...

Ajattelin kokeilla, kiertelisikö kirpparilla sukattomia, akattomia miehenpuolia ja pistelin puolentusinaa paria iltapuhteena. Keskivertokokoa 43-46. No, eipä taida kierrellä, toin takaisin koko satsin! Liian pieniä Miehelle, liian isoja Veljelle, että nurkkiin jäivät...

Mutta ei se niin haittaa, annan johonkin paikalliseen hoivakotiin joululahjoiksi. Miehen kummit ottivat sohvan vaivoikseen ja pöytävuokran jälkeen jäi 386,40 euroa käteen. Parhaassa tapauksessa tulee hyvä mieli kuudelle papparaiselle, yhdelle pariskunnalle ja tälle kesäretkelle lähtevälle perhekunnalle. Koirasta en ole niin varma.

PS. Makkari oven suunnasta katsoen näyttää nyt tältä. Kuvan oven takana on toinen sivuvinteistä - sinne asti en raivausvimmassani ehtinyt. Täynnä tyynyjä, peitteitä ja käsityötarvikkeita. Toinen sivuvintti on täynnä mattoja ja joulukoristeita - enkä kurkannut vielä sinnekään.

PPS. Yöpöydät eivät käyneet kirpparilla kaupaksi. Vaihdoin ne kirppukauppiaan kanssa lahjakorttiin, ilmaista kirppistelyaikaa syksyksi! Vaikka tällä romumäärällä olisi fiksuinta vuokrata rompepöytä ympärivuotisesti...

PPPS.  Kesäkuun langanmenekkiin kirjattiin 762 g.