Muumipurkki vol. 3

 Muuminukketalosta hoksasin, että Muumikeksipurkeista on tullut uusi punakka versio.
Kuukausitolkulla etsin sitä lähi-Cittarista, ei vaan ilmestynyt keksihyllyyn!?

 .

No, löytyipä viimein - karkkihyllystä!

 Mauttomat pahvinpalaset, kekseiksi väitetyt, viskasin koirien kuivamuonasäkkiin.

Purkki majoittui ompeluhuoneeseen
 - ommeltu siellä ei tosin ole kuukausikausiin...

 .

 Tulisikohan markkinoille vielä vihreä purnukka???
Jostain syystä vain keltaisessa on järjestysnumero 2, miksiköhän?

Myös 2015 sesonkimuki "Talviuni" oli jo saatavilla, mukaan läksi sekin. Mukeja kaappiin sovitellessani tajusin, että kesämuki 2015 "Hetki rannalla" on vielä(kin) hankkimatta. Kiireen kaupalla huomenna kaupoille, toivottavasti vielä löytyy!!

.

PS. Perskutarallaa, nyt tapahtui se, mitä olen aina pelännyt! Poistin vahingossa jo julkaistun postauksen! Toissapäiväinen puolukkareissu on enää muisto vain. Hillopurkit sentään jäivät jääkaappiin! Myös kommentit ovat tallessa, näkyviin niitä ei vaan enää taida saada...



Pienestä iso ilo

Kyllä ilo ja onni lähtee pienen pienistä asioista, niin kuin vaikka Ikean Leksvik-naulakosta. Tosin Miehessä se herätti vain ärtymystä...

Naulakon ostin jo alkukesästä, koukkujen vuoksi. Mökille, ulkoseinään. Sadetakeille, Pupusen pelastusliiville, kiikarille, mille vaan. Siis pelkät koukut, takalauta joutaisi takkapuuksi.

No, eipä taaskaan ehditty juuri mökkeillä. Visiitit jäivät hätäisiksi poikkeamisiksi lomareissujen molemmin puolin, kun vietiin ja haettiin koiria läheisestä koirahoitolasta. Keskikesällä Mies kävi muutaman kerran Appiukon kanssa reuhtomassa halkohommissa, kesätyöt pitivät meikäläisen kotona. Naulakko ei päässyt koskaan edes mökille asti, saati koukut seinään...

Kelit kylmenivät niin äkkiyllättäin, että palttoita on taas saanut kaivella esiin monenmoisen sään ja menon varalle. Tai yksiselitteisesti asian ilmaisten: jos jonkinmoista pikkumiehen takkia löytyy tuoleilta ja lattioilta, kun pätkä ei yletä ripustamaan niitä itse naulakkoon. Nyt ylettää!

Pupunen iloitsee ikiomasta naulakosta - kuten se perässäkulkeva takkien nostelijakin. Mies ei isommin riemusta hihkunut reikiä seinään poratessaan. Naulakko on (jälleen kerran) TAKUULLA VIIMEINEN Ikean härpäke, jonka suostuu seinään kiinnittämään. Siis ennen seuraavaa, jonka taas keksin kotiin kantaa...
.

Suunnitelmani on ollut maalata seinä (nyt Sadolin Maailman värit Monaco) ja kiinnittää täyteen erilaisia ja erikokoisia peilejä shampanjanvärissä kehyksissä. No, maalamatta on ja kehyksiäkin on karttunut varastoon vasta muutama. Jospa sitten, kun Pupunen yltää "norminaulakkoon"...

"Tämä naulakko on aikuisilta kielletty", sanoi Pupunen,
löi reppunsa koukkuun ja nauroi päälle, onnellisesti.

ON - OFF

Päivän saalis.

Blogi vaipui kesäntienooksi jonkinlaiseen horrokseen, niin vähän ehdin postailla. Monta kivaa kesäistä retkeä ja puuhaa on jäänyt dokumentoimatta, joihinkin ehkä vielä palaan...

Osasyy on toki siinäkin, että olen saanut tyydyttää kirjallisia tarpeitani muilla tavoin: kesätöissä paikallislehdessä ihan päivittäin kesä-elokuussa ja pestin jälkeen työhakemuksia täytellen.

Työnhaussakin toteutan Intsun havainnoimaa ON-OFF -metodia:

"Mä olen huomannut, että sä shoppaat tai ompelet tai neulot, niin sä teet aina niin paljon kerralla :)"

Olen istunut päivittäin tuntikausia koneella tarjontaa kartoittaen, tehnyt hakuvahteja, kirjoittanut lukuisia hakemuksia ja täyttänyt vielä useampia sähköisiä hakulomakkeita. Muutamaan haastatteluun olen päässytkin, mutta ikäväkseni en sen pidemmälle.

Sähköpostini täyttyy nykyisin paitsi hakuvahti-ilmoituksista myös "Kiitos mielenkiinnostasi, valintamme ei kuitenkaan tällä kertaa kohdistunut Sinuun..." -viesteistä. Useimmista firmoista ei tule sitäkään vähää, hakemukset katoavat johonkin pohjattomaan mustaan nieluun.

Kismittää, että jotkut ammattimaiset rekrytointifirmat eivät panosta ohjelmiinsa, että hakija saisi käyttäjätunnuksen ja salasanan. On todella turhauttavaa täyttää samoja pohjatietoja järjestelmään, johon on jo kerran (ja useammankin) syöttänyt kaikki tiedot osaamisestaan, opinnoistaan ja työpaikoistaan. Ehkä tällä karsitaan "turhia hakijoita"? Hyvin täytetyn hakemuksen tekemiseen kun menee tunteja! Vielä kun räätälöi mukaan erillisen hakukirjeen, aikaa saattaa hyvinkin vierähtää 3-5 tuntia per kiinnostava avoin työpaikka. Ja aina ei saa palkakseen edes sitä "Ei kiitos"-viestiä...

Olen aina ollut sitä mieltä, että "tekevä töitä löytää". Uskon edelleen, mutta työtä se löytäminenkin teettää!!

Ei voi olla niin, etteikö tällä työhistorialla töitä löytyisi! Kaupallinen ja tietotekninen koulutus, johtamisen erikoisammattitutkinto ja viimeisimpänä henkilöstöasiantuntijavalmennus Tampereen Yliopiston Johtamiskorkeakoulussa. 15 vuotta esimieskokemusta, 6 vuotta projektipäällikkönä ict-alalla, henkilöstöhallintoa, asiantuntijatehtäviä, kehitysprojekteja, tulosvastuullinen osastopäällikkö vähittäiskaupan alalla. Ymmärrän numeroiden päälle ja vähän osaan kirjoittaakin. Olen myös siivonnut ja jakanut aamun lehtiä yösydännä - ja tykkäsin niistäkin hommista.

Olin jokunen viikko sitten ryhmähaastattelussa, hakuaika oli yhä käynnissä. Haastattelija kertoi, että aiemmin vastaaviin henkilöstöhallinnon tehtäviin hakevista pari oli ammattilaisia, nyt siihen mennessä tulleista reilusta sadasta hakemuksesta puolella oli vahva alan kokemus ja/tai koulutus.

Ehkä meitä työnhakijoita vain on liikaa, ihan hurjan paljon liikaa?? Hyväkin kokemus ja koulutus hukkuu sähköiseen massaan, ikärasismillakin lienee sijansa?

Limelight-syyshortensia.

Jos joku tietää vinkata passeleista piilotyöpaikoista akselilla Tampere - Hämeenlinna, otan mieluusti KAIKKI tärpit vastaan [paula.satunnainen(at)gmail.com].
Jos työpaikka vinkin kautta löytyy, palkitsen lähteeni ruhtinaallisesti villasukin! Vinkkipalkkioksi lupaan joka kuukaudelle omat sukat. Ja pannaan vielä pipa extrana, tai vaikka kaksi! Lapasia en lupaa, kokemuksen kautta viisastuneena... ;o)

Työt olen valmis aloittamaan vaikka heti huomenna. Pupusella on hyvä ja mieluinen päiväkotipaikka - mieluummin täyttäisin päiväni OIKEALLA työllä kuin hakemuksen toisensa perään täyttäen...

Vaikka oma blogi on ollut hyllyllä, muiden blogeja olen toki käynyt lueskelemassa. Kommentointi on kuitenkin jäänyt, koska nykyisin olen tosi satunnaisesti satunNainen. Aktiivisen työnhaun vuoksi olen jatkuvasti kirjautuneena koneelle "väärällä käyttäjätunnuksella". Toivottavasti asiaan saadaan pian muutos...

PS. Tätä "työnhakuilmoitusta" saa jakaa Facebookissa, Google+:ssa ja missä vaan...

Räsymattopolvarit

MehtäPirtin emännän blogista luin:

" - - - unohdin aina väriä vaihtaessani nostaa ensimmäisen silmukan ja piilottaa tuon kerroksen näkyvyyden."

Täh?

Mitä, hä?

Sillälaillako raitaväri pitää vaihtaa??

Kuulen asiasta ekan kerran puoleen vuosisataan - vai kuulenko? Olenko vain unohtanut??

No, tätä tapaahan piti heti päästä kokeilemaan!

Välttelen kaikkia "muotihömpötyksiä". Räsymattosukat tuntuvat nyt olevan viimeisin villitys, johon ei voi olla törmäämättä. Terhin blogissa oli kuitenkin niin riemukkaan väriset polvarit, että niiden innoittamina päätin vaivihkaa sulautua valtavirtaan...

Seiskaveikan Polkkaa ja Raitaa, jouste ja kanta suklaanruskeaa. Raidat kohdistin väreittäin, Polkka tanssii omaan tahtiinsa. No, eiväthän nämä syysvärit niin riemukkaita ole, mutta sulosointuiset säärensomistajat kumminkin! Langanmenekki 175 g (koko 38/39).

Pohjekavennukset tein Omin pikku kätösin -tapaan.

Ai miten se uusi tapa vaihtaa lankaa toimi? Toimi! Ekan kerran rohkenin siirtää sauman sivulta taakse. Pikkuisen vielä vaatii harjoittelua, himppasen sauma vetää - tasantunee käytössä. Ken sitten käyttääkin, näihin kinttuihin ei polvareita kiskota...

Syysmyrskyisen yön jälkeen

TYYNTÄ VIIKONLOPPUA!

EDIT klo 22:00

 

 Ha-haa, sainpa vielä "elävät kuvat", Veljentyttö Vanhempi lainasi koipiaan!

Lankalaihis 09/2015

DEPET = ostettu/saatu lankaa

KREDIT = hävitetty lankaa

DIFFER = kuukauden saldo (tavoitellaan miinusta)

TARGET = lankalaihiksen tavoite on hukata 4 kg lankaa

RESIDUE = urakkaa jäljellä 4 kg:n tavoitteen saavuttamiseksi

Jessus sentään, yhä syvemmälle vajotaan!

.

Paljon mitään en ole saanut aikaiseksi, muutaman turhan mössän ja villapalttoon.

Syyskuun langanmenekki 0,687 kg.

 .

Uudesta nutustani (!) kyllä iloitsen, se on ihana ja ihan just oikean värinen!

Kiitos M-L, ovat sinulta saamiani lankoja!!

.

Ihan olisi kyllä tullut kelvollinen kuukausi sinällään,

onhan 687 g jonkinmoinen ansio kuitenkin.

 Erehdyin kuitenkin hakemaan Postista paketin,

Tapion kaupastaan lähettämän paketin, 900 g. 

Jos vaan olisin älynnyt lykätä noutoa edes päivällä....

(Hah, ikään kuin sillä olisi vaikutusta vuositasolla,

mutta hetkellisesti voisin ihan hyvin itseäni huijata!!)

 .

Kummitäti tilasi neuleen, johon tarvitsen 2 kerää suklaanruskeaa Seiskaveikkaa.

Poistoväri, ei löytynyt enää tästä kylästä.

Lähdin Ideaparkkiin, Minimanissa on yleensä isot häkit poistovärejä tarjouksessa.

Ei ollut.

Ostin vessaharjan ja Pupuselle tikkarin.

 .

Kotiin palattua älysin syynätä Tapion valikoimat.

Löytyi! Ilo, riemu, helpotus!

Varmuuden vuoksi yksi kerä extraa, koskaan tiedä....

 .

Jäin sitten syynäilemään muuta tarjontaa.

Haa, Jannea saa myös kirjavana! Pitäisikö kokeilla? Pitää kokeilla!

Tilapäisessä mielenhäiriössä tilasin myös neonvärejä.

Tietoisena, että on ihan tolkuttoman ohutta lankaa, jollaista en tykkää neuloa.

Ja neonvärisenä! Haloo??

No, postikulut olisivat kerää kohti pienemmät...

(Juu, olen mestari huijaamaan itseäni!!)

 .

Kun avasin paketin, tajusin että tilasin kaikkia muita neonvärejä paitsi oranssia.

Mies on toivonut jo pari talvea oranssia hirvestyspipoa, ohutta.

 .

Hyvin menee....

 .

Syyskuun syntilista:

450 g Seiskaveikkaa

200 g Gjestal Janne Space

250 g Gründl Hot Socks Neon

.
Muutama tekele on taas puikoilla/koukulla,
en suostu vielä vaipumaan epätoivoon!
 .

Lomakässyn uusintaversio

Kesäloman eka pätkä huristeltiin eteläisessä Ruotsissa, silloin työn alla oli Dropsin ohjeella tehty villaröijy. Loimi on ollut todella mieluinen, se niskassa olen liipottanut paikassa jos toisessakin, vähän virallisemmissa kuin virattomissakin yhteyksissä.

Työtä tehdessäni jo ihmettelin, miksi kummassa yläosa on tehty ainaoikeana - takkihan venyisi muodottomaksi tuossa tuokiossa. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Alun perin puolireiteen ulottunut helma roikkuu nykyisin polvissa, kohtuullisen korkea vyötärö on pudonnut leveimmän makkaran kohdalle. Ei järin tyylikästä - käyttöä se ei silti juurikaan ole vähentänyt...

Kesäloman toisella pätkällä päätin tehdä jakusta uusintapainoksen, nyt vähemmän venymättömän sovelluksen. Langaksi valitsin kotoisasti Nalle Kukkaketoa ja Nalle AloeVeraa. Hyvin työ eteni pohjoisessa körötellessä - yksinkertaista työtä tikutellessa silmät saivat syödä ohi lipuvia ruskan kirjomia maisemia.

Helmasta tein ohjetta pidemmän (ts. poikittain neulotusta kaitaleesta leveämmän eli suurempi silmukkamäärä), mutta kuitenkin ekaa versiota lyhyemmän. Johtui ihan valitusta langasta, Nalle on tönkömpää kuin aiemmin käyttämäni Drops Fabel. Nytkin helma on aika raskas (langanmenekki 250 g). Yläosa tällä kertaa sileää, neuloin kainaloihin asti yhtenäisenä kappaleena.

Tykkään, tykkään, tykkään!!

Neulottu 3½ pyöröillä, viimeistelyt 3½ virkkuukoukulla (reunukset kautta vällyn). Langanmenekki 563 g, puunapit vanhaa varastoa eli Karnaluksin peruja.

Tykkään, tykkään, tykkään, enemmän tykkään!

Retkireferaatti

Päätän juttusarjani  kesälomareissun hehkutuksesta jonkinmoiseen yhteenvetoon - toivottavasti kovin moni ei ole vielä tympääntynyt aiheeseen...

 

Reissun mahdollisti Sisko yhteistyössä Touring Carsin kanssa (blogiyhteistyö).

Retken "peruskustannukset" muodostuivat seuraavasti:
VR: junaliput 300 €
TC: vakuutukset & turvaistuimen, kahvinkeittimen ja (turhan) SIMmin vuokra 277 €
diesel (arvio 250 l * arvio 1,48 €) 370 € *)
kaasupullon täyttäminen 35 €
wc-kemikaali 10 € (huoltoasemalta Norjasta)
leirintäaluemaksut (7 yötä * arvio 26 €) 182 €
petivaatteiden postitus (2 * 12 €) 24 €
Kulut yhteensä n. 1200 €
(Tietullimaksuja ei ole tätä kirjoittaessa vielä veloitettu luottotililtäni.)

*) Dieselin hinta syyskuussa 2015: Suomi 1,37 - Ruotsi 1,48 - Norja 1,53
Lähde: GlobalPetrolPrices.com

Siskon blogiyhteistyön ansiosta auton vuokra oli nimellinen, mutta jos/kun siitä olisi joutunut maksamaan listahinnan (syyskuussa Rovaniemeltä vuokrattuna Family-kokoluokan päivähinta on 138 € * 8 eli jokaiselta alkavalta päivältä menee maksu), kulu olisi ollut 1104 €.

Nelihenkinen seurueemme olisi tehnyt syyskuun äkkilähtöhinnoilla aika hulppean matkan 2300 eurolla, esim. viikoksi Espanjan Benidormiin viiden tähden Hotel Gran Baliin, yhteen Euroopan korkeimmista hotelleista. Ja olisihan tuolla toteutuneellakin budjetilla (1200) neljä henkeä äkkilähtömatkannut mukavasti, tosin silloin tarjolla olisi vain 4 tähteä Espanjan Costa Bravassa tai Bulgarian Sunny Beachilla (rantapallo.fi -valikoimasta etsien).

Hintavertailussa kannattaa huomioida, että parhaaseen sesonkiaikaan (7.7.-16.8.) vastaava 7 yön [so. 8 vuokrapäivän] reissu maksaisi Family-autolla Helsingistä vuokrattuna 1432 € tai Rovaniemeltä 1752 € + "valinnaiset sivukulut". Kun vertailukohtana on etelänlomien kesäsesonkihinnat, matkailuauto on varsin kilpailukykyinen vaihtoehto - varsinkin jos auton pakkaa täyteen kuudella hengellä!

Matkanteko oli mukavaa ja miellyttävää - jos tykkää istua autossa.

Aikoinaan reissasimme Miehen kanssa paljon omalla autolla Euroopassa, viikosta neljään viikkoon kerrallaan. Silloin totesimme, että Suomesta on pitkä matka joka paikkaan, autossa istumiseen menee matkanteosta ihan liian iso siivu. Sittemmin olemme lentäneet kohdemaahan tai naapuriin, vuokranneet auton paikan päältä ja ajelleet vain kohtuullisia päivämatkoja.

Henningsvær, kalastajakylä Austvågøyn saarella.

Kalanjalostuslaitoksen takapihalla Rambergissa, Flakstadøyan saarella.

Myös Lofooteille oli yllättävän pitkä matka! Lisäksi Lofooteilla liikkuminen oli odotettua hitaampaa pienten ja kiemuraisten teiden sekä alhaisten nopeusrajoitusten vuoksi. Maisemat kyllä korvasivat tämän haitan monin verroin!! Muutamaan kertaan Alpeilla ajelleena voi sanoa, että Pohjois-Norjan vuoristo on ihan eri kategoriassa!

Meren läheisyys, upeat vuonot ovat jotain ainutlaatuista - ja loistavin syysruska vain lisäsi retken tenhovoimaa.

Muksun kanssa reissaaminen oli yllättävän helppoa, epäilin autossa istumisen käyvän voimille. Kaikkien voimille! Ei kuitenkaan normaalia enempää... Kertaakaan ei kuulunut "Jokopianollaanperillä" - ei tosin ole kuulunut muulloinkaan. Nukahtaminenkin oli varsin helppoa elämyksellisen päivän päätteeksi kerrossängyn turvaverkon ja verhon taa.

Täytetty karhu (napapiirillä Övertorneåssa), täytetty susi (Arctic Wildlife Centre Bardussa), villisiat (viikinkimuseossa), muutama Ruotsin puolella tiellä harhailemassa nähty poro ja Joulupukki (Santa Claus Parkissa Rovaniemellä) riittivät tekemään Pupusen matkasta suuren seikkailun.

Arktinen villieläinpuisto olisi ollut kiinnostava kokemus, valitettavasti sekin sulki ovensa jo klo 16 - paikalle pöllähdimme ihan hetkeä ennen. Pihaan olisi voinut majoittua yöksi (sähkö 90 NOK), mutta pitkä ilta keskellä ei mitään ilman suihkua ei houkuttanut, vaikka aamun elämyskierros olisi ehkä ollutkin sen arvoinen. Melkein ainoa asia, mikä näin jälkikäteen jäi harmittamaan! Tuttavuuden hierominen pihapiirin pässin kanssa oli laiha lohtu.

Slettnes, Isovuono

Karavaanius taitaa olla ihan oma elämäntapa ja maailmankatsomus - reissu oli kiva kurkistus toiseen todellisuuteen! Tunnelma oli vähän sama kuin aikoinaan ekan poikaystävän kanssa moottoripyöräillessä - yhteisöllisyys oli vahvaa. Aina nostettiin käpälää vastaantuleville, aina löytyi juttuseuraa. Epäsosiaalisena luonteena en ehkä kuitenkaan sulautuisi joukkoon kovin pitkäkestoisesti, ma luulen.

Kokemuksena tämä oli kuitenkin vailla vertaa, ehdottomasti vaivan väärti! Eikä ole täysin poissuljettu vaihtoehto retkeillä samaan tapaan uudestaankin - matkanteko lyhyemmiksi päivämatkoiksi pätkittynä. Varauksettomasti voin suositella muillekin!

Kiitokset Sisarelle ja Touring Carsille lomaelämyksestä!

PS. En tykkää korkeista hotelleista, edes Benidormissa.