Edelliset "paljastukset"...
9. En pidä koriste-esineistä.... liittyvät pienesti toisiinsa.
10. Tavarapaljous alkaa ahdistaa.
Ihailen kekseliäitä yksityiskohtia, ihailen (ulkomaisten) lehtien persoonallisia koteja, ihailen muiden kodeissa kauniita asetelmia, ihailen sisustusputiikkien taitavia esillepanoja. Taivastelen ihmisten ideointikykyä, silmää yhdistellä kauniita esineitä, taitoa ja viitseliäisyyttä.
Ja ajattelen pölyjen pyyhkimistä...
Oman kodin asetelmat ovat niukkoja ja mielikuvituksettomia. Silmän ilon sijasta toiminnallisuus on oleellisempaa: "koriste-esineiden" pitää kestää konepesua ja niissä yleensä säilytetään jotain: lankoja, puikkoja, kaukosäätimiä, kynttilöitä, tikkuaskeja, muistitikkuja, kyniä, koruja, langanpätkiä, kiviä, pullonkorkkeja ja muuta elämän sujumisen kannalta elintärkeitä asioita...
Mies on jo pitkään systemaattisesti siivonnut nurkkia, hankkiutunut turhasta tavarasta eroon kierrättäen, lahjoittaen ja myyden - kauppa käy kirppiksillä, huuto.netissä, bookyssa ja keltaisessa pörssissä. Uutta hankkii harkiten, heräteostoksiin sortuu tuskin koskaan.
Toisin kuin meikäläinen...
Vaan Miehen Isotädin jäämistöä peratessa alkoi oma hamstraus saada vertailupohjaa...
Kylpyhuoneen kaapissa oli kymmeniä pulloja sappisaippuaa ja tukkulaatikkotolkulla Poretta. En minä tällaisia osaisi edes käyttää, mutta nappasin pari mukaan, ihan vaan kodinhoitohuoneen somisteeksi (niin, "koriste-esineiksi")...
Mutta tämä pysäytti: Sini-tomuliinoja kymmenien vuosien tarpeisiin! Puhumattakaan hehkulampuista, niitäkin löytyi muovikassikaupalla. Ja nyt ne kaikki ovat meillä...
Haluanko Pupusen sitten aikoinaan tuskailevan omien "varastojeni" kanssa: kiloittain lankoja, kilometreittäin kankaita, laatikoittain askartelutarpeita, tusinoittain koristetyynyjä, kymmenittäin valaisimia, perkeleellisesti peltipurkkeja, kirjoja kasoiksi asti, muusta tilpehööristä puhumattakaan...
Omakin kulutuskäyttäytymiseni on ollut varsin hillittyä viime aikoina... Pysyvästi?
Tuttua, ah niin tuttua! Kun minä muutin tänne miehen tätien taloon, ullakolta löytyi mm. läjäpäin tyhjiä viilipurkkeja, pestyjä. Ja paljon muuta. Mutta kyllä sen huomaa itsesäkin tämän keräysvimman. Ei koskaan tiedä, milloin jotakin tarvitsee... Mutta sama tunne myös, alkaa ahdistaa tämä romun paljous. Pelkään vain, että jos vien kirpparille, niin kannanko kohta takaisin.
VastaaPoistaTuo sulovileeni- ilmiö taitaa olla aika tavallista :)
VastaaPoistaMä tyhjennän edelleen...kuka kaiken on oikein hommannut? Ja miksi?
Käaityöläisellä löytyy aina vaan tarpellistä tilpehööriä. Mekin eilen kuljetimme minun rottinkivarastoni kaupunkiin kerhotilaan... kukahan nekin kilot on tilannu... Saatikka kankaat ja villalangat. Huh, huh..
VastaaPoistaMeitsiltäkin löytyi taannoin säkillinen huovutusvilloja - ja ikinä huovuttanut mitään!! Kirpparille... ;o)
PoistaVanhojen ihmisten hamstraus selitetään sota-ajalla, kun kaikesta oli pullaa, piti kaikki säästää, jos joskus vaikka tarvitsisi....milläs me sen selitämme....jos joskus vaikka tarvitsisi...olisiko muuta selitystä....:))
VastaaPoistaSappisaippua on muuten ihan korvaamaton tahranpoistaja! Tosin eipä sitä määräänsä enempää tarvitse.
VastaaPoistaJoku kumma se saa ihmisen keräämään niitä varastoja....ja luopuminen kuitenkin olis niin kovin puhdistavaa.
Meille jokaiselle muistutuksesksi että pitäiskö kaappeja käydä läpi. kenties hävittää / laittaa kiertoon.
VastaaPoistaihaana juttu!
:) pirjo
Tuolla tekstissäsi kohta..tarpeeliset kivet...lämmitti tätä kivihullun mieltä :-)
VastaaPoistaVaan oikeasti taidamme olla sitä sukupolvea, että meillä on jo kaikkea ja vähän ylikin, meillä on varaa karsia. Edellisillä sukupolvilla oli mahdoton vimma kerätä kaikkea.
Kivet, "elintärkeitä asioita..." :o)
PoistaTarjouksia tarjousten perään ja aina sitä menee siihen samaan vipuun, niin ne edesmenneet kuin mekin nyt.
VastaaPoistaEnsi kerralla sitten 7veljestarjouksen ohi :)
Itse huolestun keräilyistäni vasta sitten, kun aloitan myttäämään kaikki pakettinarut pieneen kasaan kaapin perälle vanhaan apteekin muovipussiin =)
VastaaPoistaEiköhän meissä kaikissa asu pieni hamsteri.. keräilijän vikaa löytyy minustakin:)
VastaaPoistaMiehesi isotäti on vain ollut siivoushullu :D Kyllähän puhtaita rättejä aina pitää olla :)
VastaaPoistaEhei, Isotäti oli "hieno rouva", hän ei siivonnut suin surminkaan! Rouvalla kävi vuosikymmenten ajan siivooja... Ehkä se selittääkin asiaa, kun ei itse siivousvälineitä käytä, ei osaa arvipda menekkiäkään?? ;o)
PoistaMeidän Isotädiltä, olen oppinut. että valkoisen saa valkoiseksi Pore-saippualla. Saippualla ja sienellä olen puhdistanut huonekaluja, ovia, astioita... toimii :)
VastaaPoistaHaa, kiitoa vinkistä!!
PoistaOn vissiin halvalla saanut ostettua;) Sappisaippua on yks parhaita, ja taitaa Porekin olla aikansa suosikki, jotain muistoa siitäkin ehkä on.
VastaaPoistaJust yks päivä kuulin puhdistusriepu-pesurättihamsterista. Niitä pitää olla ja ostaa, ilmeisesti hänellä on niitä runsaasti yli tarpeen. Varmuuden vuoksi.
Isotäti ei ostanut mitään halpaa, olisi voitu luulla vaikka köyhäksi! Mieluummin kalliilla ja vaikka vähän yli tarpeen... :oD
PoistaKaikki ne hehkulamputkin olivat jotain erikoislamppuja, luonnonvaloa ja muuta "hienoutta". ;o)
ihanaa i'm not alone! miulla on samanlainen "ostan kun halavalla saan" kulutus hysteria aika ajoin menossa. viime viikolla totesin meidän imuriin löytyvän pölypusseja seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi :D haha..
VastaaPoistaHa-haa, pölypussejakin Isotädiltä löytyi kymmeniä avaamattomia paketteja, mutta ne eivät tulleet vaivoiksemme, Mies lykkäsi imurin ja pussit Sedänvaimolleen. Imuri oli kyllä niin hieno, että SE olisi kyllä kelvannut meikäläisellekin...
PoistaTotta - tavaranpaljous välillä ahdistaa... Mutta sellaista se on, kun on hamsteri luonteeltaan eikä mitään voi heittää pois, jos vaikka joskus tarttee ;)
VastaaPoistaParin sukulaisen jäämistöä olemme mekin joutuneet purkamaan ja onhan se työlästä ja hämmentävää.
VastaaPoistaMinuakin toisinaan ahdistaa liika roina. Se taas johtuu siitä, että olemme kertaan jos toiseenkin heivanneet koko huushollimme puolelta toiselle tätä Suomen maata. Toisaalta olen muuttojen myötä huomannut senkin, että ne hassut, tarpeettomat tavarat, ovat niitä asioita, jotka tekevät meidän kodistamme juuri meidän kodin! Tätä nykyä ajattelen niin, että se mikä jää jälkeeni, olkoon lasten murheena ja toivottavasti myös ilon ja naurun aiheena :))
No pöh sitten vaan! Olin jo suunnitellut muuttoa, kun ajattelin sen olevan oiva keino hankkiutua turhasta tavarasta eroon! :oD
Poista:) Hamstraa vaan kaikki tarjolla olevat sappisaippuat itsellesi. Naapurini vinkkasi, että juuri sillä saa mm. ruohonvihreät pois pojan housuista ja nyt on alkanut sappisaippua meikäläiselläkin kulumaan.
VastaaPoistaPoretta en ole koskaan kokeillut, mutta pitänee sitäkin kokeilla.
Mukavaa toukokuuta!
Kiitoa vinkistä, tuo ruohoniksi saattaa olla tässä taloudessa kovin pian kovin ajankohtainen! :o)
PoistaKiitos Maca, Pepi, Eija, Irmastiina, Katjainkeri, Pirjo, rva Kivitikka, Matonkude, Terhi, Tuta, Onnellinen Oliivi, Susan, KristiinaS, Mehtäemäntä, Eija, Tao ja Laura! :o)
VastaaPoistaKommenteista päätellen hamstraus on synnynnäinen ominaisuus (miksi siis pullikoida vastaan?)!! :o)