Jostain on aloitettava!

... pihapuuhastelut meinaan! Viime päivinä on ollut niin lämmintä, etten keksinyt enää mitään tuoreita tekosyitä laistaa!

Pesin sitten pihakiven!

Sorry, ennen-kuva puuttuu, mutta siinä olisi ollut sammalta, jäkälää ja sahanpurua. Kivi sijaitsee  tontin takalaidalla, halkopinojen välittömässä läheisyydessä, Miehen halonhakkuupaikoilla. Paitsi että halot on nyt siirretty liiteriin.

Pesin myös pyykkinarutolpan. Ennen-kuvasta olisi voinut rekisteröidä pyykkinarut, vihertävänmustaa möhnää (jota sammaleen esiasteeksi epäilen) ja poikkipuusta jäkälää. Niin, ja poikkipuunpuolikkaan, jonka Mies jo pyynnöstäni rälläköi. Maalia vielä pintaansa kaipaa.

On tässä ihan ideakin, ei pelkkä abstrakti asetelma! Tolpasta tulee köynnöstuki. Ylenpalttisesti röyhivä lumikärhö grillikatoksen tikapuilta uhkaa tukehduttaa alleen viereisen ujon pionin. Todennäköisesti toimillani tapan elinvoimaisen yksilön, mutta säälini pionia kohtaan voittaa kärhön röyhkeyden. Jos kuitenkin tavanomaisesta tuuristani poiketen kärhö jäisi henkiin ja tolppa osoittautuu liian lyhyeksi ja kapeaksi, tapan sen lopulta RoundUpilla, jos se tukkii väylän kompostille. Elämä voi olla joskus julmaa.

Tuo "ruukku" on mikälie pohjaton istutusastia Bauhausista. Paino 40 kg, olihan homma kammeta se auton peräronttiin hajoittamatta. Ruukkua tai autoa.

Lumikärhö ei vielä kuki, muut pihan (paviljongin) kärhöt sen sijaan ovat riehaantuneet. Kiitos ja ylistys verevälle hevonjaskalle!!

Ensin kukinnan aloitti Madame Le Coultre.

 

Seuraavaksi nuppunsa aukaisi Ooh la la.

Miss Bateman kasvaa kaikkein runsaimmin,

eikä häviä kukkienkaan määrässä.

Jaa, IHAN toimettomana en sentään ole ollut! Tuon kivipyörylän siirsin jo alkukesästä grillikatoksen oven edestä paviljongin "sisäänkäyntiin", Appiukolta saaduilla graniittinappuloilla rajasin.

PS. Liiterikin esitellään, kunhan ovi ja ikkuna ovat paikoillaan ja olen "sisustanut" sen haravilla ja lapioilla.