Kortit

 Koko viikonlopun suurin saavutus:

Askarreltiin Pupusen kanssa

SYNTTÄRIKUTSUT!

Rättitrauma

Yksi iljettävimpiä asioita, joita elämäni varrelta voin muistaa: Chifonet. Värillä ei väliä - sininen, punainen, keltainen ja vihreä saavat ihan yhtä varmasti ravistelevia kauhunpuistatuksia aikaan. Lisäksi tulee oksennusrefleksi, jos rätti tulee haisteluetäisyydelle - riippumatta sitä, onko käytetty vai käyttämätön

Wettexeillä on jokseenkin samanmoinen vaikutus, asteen lievempänä.

Rättiprobleemi oli jokseenkin ylittämätön, kunnes markkinoille tulivat mikrokuituliinat. Puhdistuskyky on vakuuttava, suorastaan riemastuttava. Pyykkikoriin niitä sinkoilee vähintään yhden rätin päivävauhdilla.

Kun kässyttelijät villiintyivät bambu- ja puuvillaräteistä, olin järkytyksestä suunniltani! Haisevia bakteeripesiä, IKINÄ en tee.

No en tehnyt! Mutta sain! Rva Kivitikka haastoi rättifobiaisen! Pari kuukautta sitä tuijottelin...

Sitten päätin ottaa härkää sarvista: kun teen väriin sopivat uudet verhot keittiöön, otan käyttöön. Kankaankin ostin, toteutukseen vaan meni vielä useampi kuukausi... Kun kappa oli viimein valmis, en enää löytänyt rouvan bamburättiä!

Hyvin oli pantu talteen, löytyi joulun alla siivotessa ompeluhuoneen "aarrekorista", jonne talteenpantu kaikenmoisia erikoisuuksia ja innostavia löytöjä, rintarosseista kristalliprismoihin.

Taas piti totutella pari viikkoa ajatukseen tiskipöydän kulmalla roikkuvaa rättiä ihmetellen. Viimein voitin ennakkoluuloni - ja totesin rätin varsin toimivaksi! Ja pesujen myötä vain paranee käytössä.

Kukapa olisi uskonut, että joskus rättiä vielä itsekin väkertäisin!? Lankalaihiksen merkeissä päätin hukata viimeisetkin puuvillalangat. Muutamakin malli meni purkuun, kun reikäisä mallineule toi mieleen Chifonetin! Tämä on aika tiivis, mutta ehkä röpyliäinen pinta lisää puhdistustehoa? Ja pesuun tämä kuitenkin aina päätyy jo yhden käyttökerran jälkeen.

Mallissa sovellettu Alizarine-ohjetta kolmosen puikoilla (74 s, vain yksi reunasilmukka, ei ainaoikeaa alussa/lopussa), reunassa keränloppu keltaista kiintein silmukoin. Koko n. 28 * 28 cm, 45 g. Sorry, kuva taas salaman haalistama. :o(

Tunnen ylittäneeni itseni! Kiitos Rva Kivitikalle tajunnan laajentamisesta!

Rinsessat

Näkyy sytomyssyjä tulevan edelleen pareittain.

Varastoista löytyi iskemätön kerä mustaa Novita Kotiväki - lankaa. Kun jostain osui silmiin, että lanka sopii erityisen hyvin Ullan Rinsessa-pipoon, otin puikoille. Vaikka en suuremmin tykkää ohuista langoista ja vielä vähemmän mustasta, ei nyt tuottanut tuskaa ollenkaan. Päinvastoin, oli oikein miellyttävää neuloa! Ehkä osansa oli helpolla, mutta silti aika näyttävällä 4 kerroksen mallineuleella - jokaisen jälkeen kun ajatteli, että vielä yhden väkerrän... Ja jo kohta pipa olikin valms!! Tuntuu muuten tosi kivalta päässä!! 2½ pyöröillä, 49 g.

Piti sitten samaa mallia kokeilla vahvemmallakin langalla, (sittemmin kirpparilla myydyn) pitsitopin peruja löytyi useampi kerä Mat Rustik -lankaa (50% puuvilla, 50% akryyli), Karnaluksista. Vyötteen puikkosuositus oli 4, mutta tein puolta pykälää isommilla, että on varmasti pehmeä (ekat kerrokset 3½, pitsiosuus 4½). No, turhankin pehmeä, seuraava suositusten mukaan. 100 s, 44 g.

Puolen tusinaa stomyssyä koossa, ainakin muutamaan vielä riittää "varastolankoja" - vaan jotain muuta välillä, tai alkaa kyllästyttää (itseänikin...)! ;o)

Kestävää kehitystä muumeillen

Veljenvaimo niistä vinkkasi jo syksyllä, vaan vasta hoksasin Cittarin tiskin alta!

Pyrin käymään ruokaostoksilla omien kassien kanssa, suosikkikaffeepussikoriini mahtuu useampikin kangaskassi kauppareissulle mukaan. Aina ei kuitenkaan muista, ei eilenkään - muovikassia hamutessa pisti silmään tuttu hahmo...

Kiersin sitten kaikki kassapisteet vaihtoehdot syynäten ja tarvetta arvioiden. Juu-u, 3 kassia ostokseni vaatisivat ja justiinkin 3 mallia oli tarjolla. Nämä tuskin jäävät seuraavilla shoppailureissuilla kotiin...

Kestokassien takana on helsinkiläinen Blue House Oy (nimi tullee Muumitalosta??), kasseja on kaikkiaan 7 erilaista. Tuskin kotimaista, mutta hyvä ostos kuitenkin! Kaupanpäälle iloinen mieli.

Tämä ei ole mainos, ihan itse maksoin!! Kolmisen euroa kipales.

Luettua 2014

Joululahjakirjat ovat päätyneet yöpöydille luettaviksi. Vanhaan tapaan kirjaan edellisvuoden luetut omaksi postaukseksi siinä vaiheessa, kun alkaa uutta lukulistaa pukata sivupalkkiin.

Kirjamakuni on yhtä epämääräinen, epäjohdonmukainen ja muutenkin epäilyttävä kuin aina ennenkin...

12/2014
Kirsikka Arkimies: Terveisiä sijaisperheestä! Yhdessä lapsen parhaaksi
Virpi Hämeen-Anttila: Tapetinvärinen
11/2014
Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä
10/2014
John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen
Anne Swärd: Viimeiseen hengenvetoon
09/2014
Katri Lipson: Kosmonautti
Antonin Varenne: Fakiirit
Andrea Camilleri: Hämähäkin kärsivällisyys
Liisa Nevalainen: Ruusunpunaiset silmälasit
08/2014
Patricia Cornwell: Punainen usva
Marko Kilpi: Elävien kirjoihin
Colin Dexter: Viimeinen puhelu
Jussi Adler-Olsen: Vanki
07/2014
Tess Gerritsen: Eloonjäänyt
Anna Jansson: Murhan alkemia
Camilla Läckberg: Merenneito
Camilla Läckberg: Kivenhakkaaja
06/2014
Anne Holt: Kasvoton tuomio
Mari Jungstedt: Vaarallinen leikki
Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat
05/2014
Lilly Korpiola: Pitkä tie äidiksi
Åke Edwardson: Winterin viimeinen talvi
Kjell Ola Dahl: Hyiseen veteen
04/2014
Harlan Coben: Pakopaikka
Harlan Coben: Ruma totuus
Linn Ullmann: Aarteemme kallis
Doris Gercke: Snapsia lapsille
03/2014
Åsa Larsson: Uhrilahja
Arne Dahl: Pimeyden kutsu
Mari Jungstedt: Hiljaisuuden hinta
Liza Marklund: Panttivanki
02/2014
Liza Marklund: Ajojahti
Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
Milan Kundera: Kiireettömyys
Eve Hietamies: Tarhapäivä
01/2014
Eve Hietamies: Yösyöttö
Jo Nesbø: Lumiukko
Jo Nesbø: Lepakkomies
Jung Chang: Villijoutsenet - kolmen kiinattaren tarina

Miehiseen makuun:

Mies on huolissaan lukemattomuudestaan! Lukenut vuosikymmeniä poliittista historiaa ja merkkihenkilöiden elämäkertoja suht tasaiseen tahtiin, vaan nyt eivät nappaa (lukemattomien hyllyssä lähes hyllymetrin verran sitä laatua odottamassa). Eikä oikein tiedä, mitä lukisi niiden sijaan.

Coco Chanelin kanssa kamppaili kuukausitolkulla, AC/DC -elämäkerran luovutti puolen vuoden sinnittelyn jälkeen kirpputorikuormaan, samoin taitaa käydä Black Sabbathillekin, ei vaan etene.

Alkaa ehkä pikkuhiljaa taipua suostutteluuni kokeilla dekkareita...

12/2014
Kyösti Pietiläinen & Ville Kaarnakari: Legioonalainen Peters - Norsunluurannikolla
10/2014
Kyösti Pietiläinen & Ville Kaarnakari: Legioonalainen Peters - Tarkka-ampujan tähtäimessä
09/2014
Axel Madsen: Coco Chanel
07/2014
Miisa Linden ym.: Kirvestie 22 - Kalle Päätalon koti
05/2014
Kyösti Pietiläinen & Ville Kaarnakari: Legioonalainen Peters - Aavikon kettu
02/2014
Barbara Demick: Suljettu maa - Elämää Pohjois-Koreassa
01/2014
Walter Isaacson: Steve Jobs

Pari lisää

 Pari sytomyssyä lisää langanjämistä:

Mustaa vyötteetöntä Novitan puuvillalankaa, raidat Puro Batik keränlopusta. 128 s, langanmenekki 55 g. Resori 1o-1n kiertäen 2½ pyöröllä, muuten kolmosen pyöröt, sädekavennus kolmosen sukkapuikoilla. Tästä tykkään!

Toinen keränloppu mustaa, eri laatu, vyötteetön tämäkin, Puro Batikissa vaihtui juuri sopivasti pätkäväri, joten jatkoin sillä. Vaan kuinkas kävikään? Ensin loppui Puro ja kohta perään mustakin - onneksi löytyi keränloppu Puroa toisessa värissä (jämiä Äidin hartiahuivista), jatkoin sillä. Pitihän raidoituksen päättymiselle saada joku "järkeenkäypä" syy, joten pikainen päättely "päälakilaatalla"! Resori 2o-2n 120 s 2½ pyöröillä, suora osuus 130 s kolmosilla, 57 g. En niin tykkää.

Puuvillalankoja jäi niin pieni mytty, ettei viidettä tule. Ellen osta lisää puuvillaa - mikä ei ehkä olisi ihan alkuperäisen lankalaihisteluni idean mukaista...

Puro Batikin jämät peräisin taannoisista "koemielessä" tehdyistä mökkisukista.

Keskiaikamarkkinoilla  oli myynnissä Puro Batik -sukkia, kivan näköisiä ja ihanan pehmoisia. Mutta mitä järkeä on tehdä ja käyttää sukkia, jotka eivät lämmitä vaan hiostavat (100% akryyli)?? Pitäähän moinen asia testata ihan omakohtaisesti! Tein mökkisukat jo ensi kesää ajatellen, ihan perusperus - jos eivät olekaan mukavat, niin ei harmita käyttää syttyinä takassa... Koko 38/39, 3½ puikoilla langanmenekki 80 g. (22.9.2013)

Eivät ole pesään päätyneet, mutta tuskin teen enää useampia. Kivan pehmoiset ovat jalassa, hiostamattomatkin, mutta armottomat lötköt. Unisukiksi kelpaavat.

Ekat sytomyssyt

Lankalaihis alkanut hyvissä merkeissä, ensimmäiset sytomyssyt ovat valmiina!!

Etten mössää tössisi, etsin oikein lankaan kuuluvan ohjeen, edellisestä pipasta kun on hyvinkin jo puolitoista vuotta. Novita Tennesseelle löytyi naisen punainen pipo -ohje Novitalta, jonka toteutin ilman ylimääräisiä rimpsrampsuja. Jotain meni metsään kumminkin - ohjeen mukaan langanmenekki 50 g, meitsi väkersi kolmosen pyöröillä 67 g. Eli keskenhän se lanka sitten loppui, onneksi oli samaa laatua vaaleampana. Ettei näyttäisi niin päälakipaikalta, virkkasin reunaraidan jälkikäteen. (Sorry ylivalotus, väri lähimpänä totuutta alimmaisimmassa kuvassa.)

Samalla ohjeella toinenkin, vyötteettömästä novitalaisesta puuvillalangasta (nimi ei enää muistissa). Sama ohje, samat puikot ja lanka vähän ohuempaa ja löyhäkierteisempää - tuloksena isompi pipa, vaikka pienempää kuvittelin tekeväni... Langanmenekki sen sijaan lähes ohjeen mukainen, 52 g. Riitti, ja jäikin vielä.

Molempiin tein erilaisen loppukavennuksen kuin ohjeessa, joka mielestäni ruma ryntty. Näistä omista variaatioista hailakan vihreä on varsin onnistunut, siis se päälaki. Molemmat tuntuvat perin miellyttäviltä päässä - saatanpa vielä tehdä itsellenikin reissupipan, jahka on taas aurinkoisempia retkiä tiedossa...
 

 

PS. Ennenkin kehunut Tupperwareja, ja jälleen on todettava: mitä mainioin apuväline myös pipoja pingoittaessa!