Olohuoneen pyöritystä

Parisen viikkoa sitten "lupasin" kevätsiivousprojektiraporttia...

Viikkosiivous on pakkopullaa, vaikka siivoamisesta tykkäänkin. Usein tarvitsen ulkoista motivointia: kutsuja ja kyläilijöitä, tekstiilien vaihtoa tai uusia sisutuksellisia elementtejä, mööpelirumbaa tai vaikka kirppiskuorman kartuttamista - sanalla sanoen "projektin".

Projektia on totisesti piisannut, ja homma jatkuu edelleen... Kutsuin vieraita, kalusteita on kanniskeltu sinne tänne, kerätty kirpputorikuormaa (kesää varten), jotain pannaan vielä myyntiin tori.fi:lle. Vain tekstiilien päivitys ontuu - ompelukone irvistelee edelleen takaisin, kun koitan lähestyä sitä...

Ennen aikaan olin innokas huonekalujen veivaaja, parisänkyä lukuunottamatta kaikki mööpelit ovat reissanneet kerroksesta ja huoneesta toiseen, useaan kertaan. Nykyisin into on laantunut, kalut löytäneet paikkansa ja elämä muutenkin tasaisempaa. Uskonkin, että hillitön kalustekaruselli liittyy tavalla tai toisella mielen myllerrykseen...

No, tämä kalusteralli käynnistyi siitä, kun Terhi pisti multimediaviestiä Turun reissultaan, kuvassa tönötti jalkavalaisin, Manhattan-kirpputorilta bongattu. Ota, ota, ota mukaan, kiitos-kiitos-kiitos! Ei muuten ollut Terhin eka meitsille passaava lamppulöytö, tuntee makuni paremmin kuin minä itse!! Mutta sitähän se tiesi, että sijoituspaikkaa piti alkaa suunnitella...

Mies lunasti taannoin Isotätinsä jäämistöstä Chippendale-kaluston, joka pikkuhiljaa on vaeltanut takkahuone-varastoinnista olohuoneen puolelle. Ensin nojatuolit, sitten sohva, nyt myös kirjakaappi - lasikantinen sohvapöytä on paras pitää Pupusen ulottumattomissa jatkossakin.

Kirjakaapin tälläsin Isotädin sohvan sijaan tauluryhmän alle. Soffalle tuppasi kertymään lehtinippuja, vaatekasoja ja lankaröykkiöitä, ympärillä kiemursi jos jonkinmoista piuhaa. Selkänojalle oli helppo laskea lataukseen puhelimet, istuimella rivissä läppärit ja tabletti piuhoissaan. Ei järin kaunis näky, sohvan (ja Isotätivainaan) arvoa alentava suorastaan!

Sohvan lykkäsin  ikkunan eteen (kirjavitriinit kannoin yläkertaan sohvan tieltä). Boknäsin kirjakarusellin siirsin Pupusen makuukamarista (jonka järjestyksen pistin sen myötä myös uusiksi).

Ensin vähän epäilin siirron järkevyyttä. Nimittäin kun sohva (ei tämä vaan iso ruskea pohjalainen) oli edelliskerran 3 vuotta sitten takkaremontin vuoksi samalla paikalla, muuan koiranulkoiluttaja kertoi (vasta jälkikäteen) Ikäneidon maanneen päivät pitkät selkänojalla pitkin pituuttaan ja haukkuneen kaikki ohikulkijat. Ikä on tehnyt tehtävänsä, enää eivät viitsi vaivautua.

Nyt sohvalle on kuitenkin ihan järkikäyttöä: siinä on kiva lueskella lehtiä oikeassa luonnonvalossa! Myös Pupunen leikkii mielellään sohvalla, kun istuksin nojatuolissa kutimen kanssa.

Mielestäni sohvat muodostavat nyt kivan seurusteluryhmän, aika tiiviin ja kotoisan. Tuo nojatuolin viereinen jalkavalaisin on muuten myös Terhin löytö, yli-ihana krumeluuri - passeli pari upealle emaloidulle kristallikruunulle (jonka ostimme toisillemme 1-vuotiskihlajaislahjaksi v. 2003).

Chippendalen parina suoralinjainen Pohjanmaan kalusteen divaanisohva ja Boknäsin laatikollinen iso sohvapöytä. Koirat viihtyvät parhaiten tällä sohvalla, paikka vaihtuu aina auringonkierron mukaan - aurinkoläikästä suorastaan kilpaillaan. Talvipakkasilla takka sohvan päässä lämmittää mukavasti vanhoja luita.

 

Tauluista tulee aina välillä kysymyksiä, olohuoneesta löytyy Lauri Lounelan pastelli ja Jaakko Koskisen polyesterilitografioita (kuvassa), Paula Piiraisen, Hilkka Keräsen, Pekka Hokkasen ja Maritta Laitisen grafiikkaa, vanha Hugo Backmansson, Isän ja Äidin hääkuva ja karvaiset enkelinsiivet vanhassa kehyksessä, ruokailuhuoneessa Tuula Lehtisen fotoetsauksia ja pieni Navitrolla. Enin osa hankittu huuto.netistä ja paikallisen taitelijaseuran näyttelyistä, taidelainaamosta ja jopa moottorisahaan vaihtaen.

Itse tykkään bongailla sisutuksista (lehdistä ja blogeista) valaisimia!! Tässä ratkaisussa oh-ruokailutilassa on 2 kristallikruunua, barokkikruunu, 2 jalkavalaisinta, Tiffany-pöytävalaisin, 3 lampettia ja 2 tauluvalaisinta. Enemmänkin ripottelisin, jos vaan olisi tasoja... 

Valaisimet ovat pääsääntöisesti antiikkiliikkeistä ja kirppareilta, 70-lukuinen kristallikrunu on "peritty" (meille "hylättynä" annettu), uustuotantoa ovat vain Tiffany (Hobby Hallista) ja tauluvalaisimet (muistaakseeni Unkarista). RRRRRakastan vanhoja valaisimia!!

 

Tällä haavaa omasta mielestäni olohuoneen paras paikka: paljon luonnonvaloa, sopivasti kohdistettavaa keinovaloa, takka loimottaa katseen suunnassa, hiljainen musiikki hellii korvan juuressa (edellyttäen, että cd tai kanava ei ole Miehen valitsema!).

Luulenpa, että romppeet saavat olla näillä sijoillaan taas muutaman tovin!

* * * * *

Lopuksi "yleiskatsaus":

 Olohuone eteisen ovensuusta katsottuna.

 Olohuone ruokailuhuoneen suunnasta katsottuna.

 Ruokailuhuone olohuoneesta katsottuna.

Ruokailuhuoneen nurkassa tönöttävää "astiavitriiniä" madalsin yhden yksikön verran, korkeana näytti turhan massiiviselta ja alkoi pelottaa, koska keikahtaa...

 Muilta osin ruokailutila ennallaan - paitsi yleensä pöydällä on enemmän roinaa...

Mies on alkanut puhua olohuoneen pintarempasta siihen tyyliin, että kohta on varmaankin pirtin kaikki putket, sähköt ja muut yhtä tympeät kohteet koluttu. Ehkä ensi talvena viimein tapahtuisi jotain? Tapetit kuulemma hankitaan kesällä Tukholmasta (Björklund & Winqvist), itse kallistuisin Tallinnan suuntaan (Muster Sisustussalong). Jos ratkaisuun ei päästä, ei kai tapahdu taaskaan mitään?

Tai sitten rakennetaan puuliiteri, se nousi esiin eilen...