Jos kuussa alkaa tuulemaan?

Tontin rajalla sinertää isommin kuin koskaan aiemmin.

Tartu kädestä käteen,
laula sielusta sieluun.
Kasta varpaat kylmään veteen,
Hyppää täysillä joutsenlauluun.
Sillä sinä ja minä,
niin elävinä.
Pystymme kuulemaan,
jos kuussa alkaa tuulemaan.

Haloo Helsinki

Helmihyasintit ovat jääneet pysyväksi riesaksi.

Kuusta tiedä, mutta sen verran tuulee, että tällä suunnalla paloportaat rämisevät ja parvekkeen kaitet paukkuvat, suihkuhuoneen tuulettimen lavat läiskyvät kuin läppävikaisella. Kiitos ikkunarempan, nurkissa ei sentään vingu eikä humise, paitsi piipussa - puuskat paukuttavat takkapeltiä pelottavasti. Pihatammessa roikkui kummallinen heinänkorsipallo, liekö naakkapariskunta saanut lentävän lähdön savupiipun nokasta?

Erilaisia narsissin ja tulppaanin lehtiä pukkaa käsittämättömät määrät pitkin pihaa.

Muistan, kun mukulana Sisko inhosi tuulisia kouluaamuja, tuulenpuuskat heittivät pienen koululaisen ojanpohjalle niin että vain kintut ilmassa heilahtivat. Vähän oli samaa tunnelmaa, kun aamulla anivarhain käväisin autolla Tampereella - mietin koska löydän itseni moottoritien pientareen puolelta.

Shirley Temple -pionit punottavat pontevasti.

Kelit eivät ole vielä suosineet pihapuuhia! Kylmää, kalsaa ja koleaa vuoropäivin, tasaisen varmasti tuulee navakasti, rivakasti tai helakasti. Jossei kunnolla sada niin tihuttaa tai roiskii räntää. Vai kuvittelenko vain niin? Tekosyitäkö tehtailen?

Ruusujuuret turpoavat lupaavasti

Viimasta välittämättä kävin kurkkimassa kevään ihmeitä, taas nousee pihassa jos jonkinmoista versoa - kaikesta hoidon puutteesta huolimatta. Tai ehkä juuri siksi? Sinivuokkojakin tuntuu kyllä olevan enemmän kuin koskaan, metsänreuna siintää sinisenä silmänkantamattomiin. Omassa pihassa lykkää narsissia ja tulppaania vähän joka puolella - paitsi siellä, minne niitä viimeksi istuttelin...

Viljelykset kukoistavat, se ainokainen ruohosipulini.

Tänä keväänä en ole tutkinut ensimmäistäkään taimikuvastoa tai kasvihinnastoa. Piha näyttää ankeammalta kuin koskaan, joka nurkka tuntuu olevan rempallaan. Sammal on epämääräisen talven jälkeen riehaantunut, kaikki vähänkin varjoisemmat paikat on katettu pehmeällä sammalmatolla - siistimmän, terveemmän ja yhtenäisemmän näköinen kuin nurmikkomme ikinä. Mutta sammalta se silti on, vihaamaani sammalta. Myydäänkö sammalsyöppöä megapakkauksissa vai pitäisikö siirtyä suoraan Agent Orangeen?

Punaherukka.

Pihatyöt eivät nyt siis houkuta, ei vähän pätkää. Ei ensimmäistäkään suunnitelmaa, haaveitakin harvakseltaan. Liiterikö lamaannuttaa?  Tuntuu, ettei pihassa entuudestaankaan ole kuin keskeneräisiä projekteja ja epäkelpoja virityksiä. Aika kaukana ollaan Suomen kauneimmasta pihasta...!
.

Mikäs se sieltä kurkistaa?

Suomen kaunein koti -buumi on (odotetusti) levinnyt siis myös mökkeihin ja pihoille. Mielestäni tähän asti nähdyt pihat (tiistaisin MTV3, uusinnat AVA) ovat olleet vähän liian laitettuja, mutta uutta mökkikautta odotan innolla alkavaksi (29.4. Nelonen, uusinnat Liv).

Kyllä vaan, siellä kasvaa piirakkaa ja hilloa, rapaprperista!!

Saapa nähdä, koska ekan kerran ehditään omalle mökille!? Siellä ei ole pihapuuhia riesana, mutta perusteelliseen talven tomutukseen jo pienesti mielisin. Kylmä taitaa vaan olla vielä sielläkin, jopa sisällä. No, kesää kohti...