Ystävällsesti, taudin armoilla

Raitalampaan blogissa oli lankasydänhaaste, koko viikon suunnittelin omaa toteutustani, vaan laihaksi jäi meitsin lankaisa Ystävänpäivätervehdys... Syykin selviää alta.

Mies pisti paremmaksi, pipareilla.

Ollaan kavereta, jookos?

Ollaan ananas ja kookos,

ollaan rypäle ja rusina,

syödään pipareita tusina!

Tiistai-illasta alkaen olen maannut ketarat oikoisenaan sohvanpohjalla (kun Pupunen katsoo dvd:tä) tai leikkihuoneen patjalla (Pupusen leikkiessä) ja yhden yön linkussa keittiön lavuaarin päällä (rajut yskänkohtaukset laukaisivat oksennusrefleksin). Mies on käynyt kotona vain kääntymässä, jos sitäkään, osan öistäkin reissussa. Yksikään kudin ei ole edennyt silmukan vertaa, saati että olisin jaksanut [se aiemmin mainittu syy] pöyhiä lankakorejani. Kerrassaan ankea viikko!

Pupunen on sopeutunut osaansa: leikkii, laulaa ja soittelee huuliharppuaan, välillä käy kysymässä: "Onhan kaikki hyvin?", "Onko kuumetta?", "Muista ottaa lääkettä!", "Sattuuko johonkin, minä voin puhaltaa?" ja "Nuku vaan, minä leikin pikkuisen." Ihanaa kun kotona on omahoitaja!! Tietää myös osaamisensa rajat, sanoi: "Kun isi tulee töistä kotiin, isi ja [oma nimi] vie äidin autolla neuvolaan."

Onneksi Pupunen ei sentään koko viikkoa ole joutunut sisällä jököttämään bakteerihuuruisessa yskösmyrskyssä. Ihanat ystävät hakivat ulkoilemaan, KIITOS-KIITOS-KIITOS!

Mies palasi alkuillasta (pipariboxin kanssa), rohmusi Bisolvon-pillerini ja kurkkupastillit. Yskä tuloillaan...?

PS. Muista arvonta!