Killuttimet

Pihamme pahanilmanlinnut, albatrossin kokoiset varikset, ovat kesä toisensa jälkeen tyhjentäneet kirsikkapensaat. Tähän asti se ei ole kovin haitannut, kun satokin on ollut varsin vaatimaton - vaikka päähän se on ottanut silti ihan julmetusti!

Nyt pensailla (Latvian matala) alkaa olla sen verran kokoa, että Viherpeukaloiden ohje istutusetäisyydestä on osoittautunut täysin riittämättömäksi (tai sitten olen päätellyt istutusetäisyyden ihan itse jollain hämärällä logiikalla ja koitan syyttää siitä peukaloita...). Korkeuttakin alkaa olla jo sen verran reippaasti, että keväällä aion napsaista latvukset poikki ja muutenkin muotoilla pallomaisemmiksi.

Ja nyt on siis satoakin tulossa!! Hurrrrrrjasti raakileita! Aaaah, näen jo kuolaisia unia kirsikkahillosta, Muumimamman kirsikkapiiraista, suklaaseen dipatuista kirsikoista...

 

Salaiset aseet varissotaan: 10 metriä rastasverkkoa (tuli samalla vetäistyä luumupuun alaoksienkin suojaksi, sekin kun kasvaa ihan liian liki), muutama spiraalimainen linnunpelätti luumupuun yläoksilla, huminalanka (hankittu, mutta vielä asentamatta, tarvitsen miehistä apua) sekä KILLUTTIMET.

Oli meinaan melko mahdotonta yksinään venytellä suppuun paketoitua verkkoa siististi puskien yli! Kiviä ei voinut apuna käyttää, kun tarkoitus oli kuitenkin jättää sen verran maasta irti, etteivät mahdolliset siilit sotkeennu yövaelluksillaan.

Ja jos kimalteleva lintuja pelottaa, niin pantiin sitten pikkuisen bling-blingiä torjuntaankin! Olipa kerrankin jotain melkein järjellistä käyttöä vuosien varrella hankituille lasihelmillekin!

Tarveaineet: kaikki vanhat verhonipsut (60+ kpl), rautalankaa, sivuleikkurit, helmiä.

Pupusen mielestä ratkaisuni on "HIENO!". Mies ei tainnut olla ihan samaa mieltä, kysyi eikö jouluvalot olisi kannattanut laittaa ennen verkkoa ja hakeeko tikkaat luumupuun latvatähteä varten...
.