Talkkunainen myslileipä

Mies oli koko sunnuntain töissä, yötä myöden. Pupusen nukkumaan laitettuani tajusin, etten ollut käynyt kaupassa - ja leipäkaappi ammotti tyhjyyttään! Kaupatkin olivat jo siinä vaiheessa kiinni.

Myslileipä on suosikkini, googgeloimalla löytyi helppo Yhteishyvän resepti ja kaikkia tarveaineita näkyi olevan kaapissakin. Ei kun taikinaa vääntämään!

Kaikki meni hyvin tähän asti:

5 dl vettä

1 pussi kuivahiivaa

2 tl suolaa

2 rkl siirappia (hunaja oli loppunut)

3 dl hedelmämysliä

0,5 dl öljyä

 

... vaan kun piti lisätä 10-11 dl vehnäjauhoja, tuli tenkkapoo!! Pussin pohjalla vaivaiset 5 dl eikä tietenkään iskemätöntä pussia jemmassa!! Resepti jatkui siis näin:

5 dl vehnäjauhoja
2 dl riisimuroja
1 dl kauraleseitä
1 dl talkkunajauhoja
4 dl lettujauhoja

Ja mistäs pirusta tällainen antileipuri tietää, milloin taikina on KIMMOISAA?? Varmemmaksi vakuudeksi roiskaisin perään vielä

1 dl pähkinämysliä

... kun kuvittelin vähän karkeamman aineksen saavan tahmaisen tatinan irtoamaan hyppysistäni. Turha toivo! Veitsellä venyttelin liisterin näpeistäni, ropsautin kourallisen lettujauhoja päälle ja jätin kohoamaan.

 

Ja kohosihan se!

Uusi tuska taikinaa leiviksi venytellessä. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä eikä varsinkaan kuulemassa!

 Kohotin uudestaan, ei tässä nyt sentään IHAN tumppuja olla!

 Lopputulos ei ollut järin silmäähivelevä.

Uunituoreena oikein maittavaa!

Yön levättyään maku ei ollut yhtään jalostunut (so. talkkuna ei maistunut, vaikka niin toivoinkin). Myönnettäköön, että  parempaakin aamiaisleipää olen syönyt. Ei meikäläisestä ole leipuriksi vaikka voissa paistaisi! Täytyy vast'edes pitää huoli, että kaapista löytyy edes hapankorppuja!

.