Reikä päässä (taas)

Asuukohan tässä pirtissä tavallista kohelompaa väkeä? Taas käytiin paikkailemassa päätä, tällä kertaa terveyskeskuksen sijasta eläinsairaalassa.

Päästin koirat takaovesta aamupissalle, Koirarouva (ensi kuussa 12 vee) tulla pölhötti tapansa mukaan sisälle kuin myrskytuuli, matkalla lennähtivät ilmaan kaikki eilen taidolla takaportaille asettelemani lyhdyt. Ryminää ja kolinaa, koira jatkoi samalla vauhdilla suoraan sohvannurkkaan, jatkounille. Minä jatkoin yläkertaan Pikku-Kakkoselle.

Tunnin päästä koira tuli tapansa mukaan ilmoittamaan, että nyt olisi sitten aamiaisen aika. Tapani mukaan hieroskelin koiran otsalohkoa, samalla tellua töllöttäen. Käsi alkoi tuntua kostealta, epäilin koiran silmien vuotavan ja jatkoin silittelyä, telkkariin keskittyen. Vasta paljon myöhemmin huomasin kämmeneni veriseksi, olin myötäkarvaan silitellessäni vedellyt otsan palkeenkielen ammolleen - koira ei ollut moksiskaan, itseäni alkoi vähän heikottaa...

Desinfiointi, teippiä tötteröityyn päähän ja autoon. Eläinsairaala onneksi suostui vastaanottamaan ohi jonon - odotusaikamme oli lyhyempi kuin Pupusen kanssa terveyskeskuksen päivystykseen jonotellessa vähän toista kuukautta sitten. Molemmilla taisi kuitenkin päätä jomottaa saman verran, Pupunen vaan vuosi verta enemmän. Paljon enemmän.

Molemmat kompuroivat samoissa portaissa. Pupusen otsavekki liimattiin kiinni, vaikka pala lihaa olikin kadonnut (maksutonta), Koirarouva sai parturoituun kalloonsa 4 tikkiä (242 €).

Koirarouvan edellinen sairaalareissu oli syksyllä, kissan puhkomaa silmää korjaillessa (kts. myös loppuyhteenveto). Tässä välissäkin jo pariin kertaan epäilin sairaalareissua välttämättömäksi:

• Koirarouva tulla pölhötti tapansa mukaan aamupissalta sisälle kuin myrskytuuli - kohtasi Ikäneidon (pian 10 vee) samaisessa kohdassa, jossa nyt lyhdyt. Koirarouva heitti ilmassa komean voltin ja putosi kyljelleen betoniportaiden alimmaisen astinrapun kulmaan. Tosi terävään kulmaan! Olin ihan varma, että nyt on kylkiluita poikki!! Rouva könysi pystyyn, puisteli sepelin turkistaan ja jatkoi samalla vauhdilla sohvannurkkaan, jatkounille... 
• Toisen kerran laskeutui kellarin portaat vatsallaan. Oli tosin ylöspäin tulossa, mutta viimeisillä portailla sekosi kinttuihinsa ja valahti alatasanteelle asti, taisi kuperkeikankin siinä pyöräyttää. Olin ihan varma, että nyt on kylkiluita poikki!! Rouva könysi pystyyn, otti uuden vauhdin ja säntäsi sohvannurkkaan, päiväunille.

Poistin lyhdyt. Ja taidan jatkossa pitääkin portaan tyhjillään...

Koirarouva voi hyvin, vähän vielä tokkurainen nukutuksesta. Seuraavalla reissulla pitänee tarkastaa näkö, taitaa matami olla puolisokea...